Avainsana: ekoarki

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Talomme palaa – Sademetsäkato huolenaiheena

Olen kuluneiden päivien aikana lukenut sekä suomalaisesta valtamediasta että kansainvälisistä julkaisuista paljon Amazonin metsäpaloista. Viime päivinä eri puolilla maailmaa on myös osoitettu mieltä ’’maailman keuhkojen’’ pelastamisen puolesta.

Maailman johtajat tapaavat parhaillaan Ranskassa pohtimassa ihmiskuntaamme askarruttavia kysymyksiä ja Amazon on luvattu nostaa asialistan kärkeen. Palava sademetsä tuottaa ilmakehään hiilidioksidia, ja samalla sitä ilmasta poistava metsä tuhoutuu. Metsäpaloista aiheutuva haitta on siis kaksinkertainen ja sen vaikutukset pitkäaikaiset.

Näin yksilön näkökulmasta tuntuu kovin voimattomalta. Jos päättäjätasollakin vain tunnustellaan ja odotellaan, mitä minä sitten voisin tehdä?

sademetsäpalojen mielenosoitukset

Lihan loppu

Suurimmat metsäpalot sijoittuvat Brasilian alueelle, jonne on yritetty tarjota kansainvälistä apua metsien hoidossa. Maan johto tarkastelee asiaa kuitenkin ennemmin kaupan ja kilpailun kuin ilmaston näkökulmasta. Palanut maa tuo lisätilaa tuotteille, joille myös Euroopassa on jatkuva kysyntä.

Ilmeisesti esimerkiksi Brasiliasta tuotu liha keskittyy Suomessa erityisesti ravintoloihin, jolloin sen alkuperää ei ehkä tule ensimmäiseksi ajatelleeksi. Toinen seikka on soijantuotanto. Suurin osa Amazonin alueella tuotetusta soijasta menee rehuun, jota karjaeläimet syövät. Pienempi prosentti soijasta päätyy suoraan ihmisten suihin.

sademetsäpalojen mielenosoitukset

Huolestuttavinta tässä kaikessa on mielestäni se, että palojen on sanottu olevan ainakin osittain tahallisia. Jos tuottajataho tahtoo lisäpalstoja laitumilleen, voi hän ilmeisesti tilata tuhopolttajat asialle tuosta noin vain. Ihmisen lyhytnäköisyys ja itsekkyys hirvittää. Ympäristöstä viis, kunhan kaupankäynti kulkee.

Yksilönä on siis kai tärkeintä olla tietoinen käytettävien tuotteiden alkuperästä. Sekasyöjänä on hyvä pohtia myös sitä, mitä se eläin jota syö on syönyt. Usein ei esimerkiksi tulla ajatelleeksi, että kotimaisena mainostettu ja Suomessa kasvatettu broileri on voinut syödä Brasiliassa kasvatettua soijaa.

Uutta puhtia ruokavalioon

Kasvisruuastakin voi inspiroitua aina uudestaan. Varsinkin arjen keskellä luovuus ruuanlaitossa helposti unohtuu ja monipuolinen syöminen meinaa ainakin itsellä jäädä. Ympäristötietoinen syöminen on myös suunnittelua esimerkiksi ruokahävikin kannalta.

Lupaudun siis monipuolistamaan kasvisruokavaliotani, ja etsimään uusia reseptejä! Ehkä uskaltaudun jopa ulos perinteisestä lautasmalli-ajattelusta, jossa liha on usein aterian pääraaka-aine. Vaikka ostopäätökseni eivät Amazonia suoraan pelastaisikaan, ehkä joku teistäkin inspiroituu. Toivottavasti ainakin!

Amazonin sademetsä palaa

Onko teillä jotain hyviä kasvisruokaehdotuksia/-sivustoja/-blogeja? Lukisin mielellään vinkkejä ja lisää pohdintaa aiheesta 🙂

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Korkkarit, kukkakimppu ja kestohedelmäpussi – muistilista kevään ja kesän juhliin!

Toukokuusta alkaa kesäjuhlien sesonki! Juhlakauden korkkaavat ylioppilaat ja ammattiin valmistuvat. Pitkin kesää on luvassa rippijuhlia, häitä ja monia muita tilaisuuksia, jotka virittävät jo hyvissä ajoin juhlatunnelmaan. Kampaajakäynti, viimekesäisen juhlapuvun etsiminen, kenkien kiillotus – juhlahumun keskellä on monta muistettavaa asiaa.

Muistilistalla on tietenkin myös lahjan hankkiminen ja sopivan lahjan miettiminen voikin aiheuttaa
päänvaivaa. Moni haluaa muistaa kevätlukukauden päätteeksi koulun ja päiväkodin opettajia pienellä
lahjalla. Entä millainen lahja sopisi etenkin valmistuvalle nuorelle? Vakiintunut tapa on muistaa nuorta
rahasummalla tai lahjakortilla. Tämä ratkaisu on tietenkin varmistus siitä, että päivänsankari saa valita juuri mieleisensä lahjan.

“Kuka lahjan saaja sitten onkin, kannattaa tavaralahjaa hankkiessa pohtia, miten tuote kestää aikaa ja kuinka tarpeellinen se saajalleen on.”

Moni kevään ylioppilas tai ammattiin valmistuva on jo hyvää vauhtia itsenäistymässä ja muuttamassa
omaan asuntoon, ja omaan kotiin muutto tietää erilaisten hankintojen tekemistä. Itse olen rippijuhlat ja
ylioppilasjuhlat jo hetki sitten juhlinut. Lähipiirini teki fiksun ratkaisun, sillä sain valita mieluisen astiasarjan, johon kuuluvia osia sain aina merkkipäivinäni lahjaksi. Astiat muuttivat tietysti mukanani omaan kotiin ja ne ovat edelleen päivittäin käytössä. Tämä kestävä, ajatuksella hankittu lahja on jäänyt mieleeni paremmin, kuin onnittelukorttien välistä löytyneet setelit tai muutamat muut lahjat, joiden tehtävä on ollut lähinnä pölyn kerääminen kaapin perukoilla. Kuka lahjan saaja sitten onkin, kannattaa tavaralahjaa hankkiessa pohtia, miten tuote kestää aikaa ja kuinka tarpeellinen se saajalleen on.

Kangaskassi on aina hyvä lahja!

Ekologinen elämäntapa kiinnostaa erityisesti nuoria ja omaan kotiin muuttaessa moni haluaakin tehdä
ekologisia ratkaisuja. Ehkä valmistuvaa nuorta voisi juhlapäivänä muistaa kauniilla kodin käyttöesineillä, kuten virkatulla bambuliinalla, kestohedelmäpusseilla tai käsintehdyllä pesusienellä? Jos nuoren matka jatkuu jo uusiin opiskelukuvioihin, olisiko kurssikirjat hyvä kuljettaa kierrätyskankaisessa repussa tai kangaskassissa? Kestävät, ekologiset tuotteet ovat parempi valinta jokaiselle kevään ja kesän juhlijalle.

Myös kestovanulaput ovat hyvä lahjaidea.

 

Bambuliina kauniiksi avuksi kodin siivoukseen.

Vielä kertauksena – mieti lahjaa hankkiessa seuraavat kohdat:

  • Lahja, kuten mikä tahansa ostos, hankitaan tarpeeseen. Mitä toiveita lahjan saajalla on? Suoraan
    kysyminen ei ole kiellettyä! Sen avulla voi välttää hätäiset hutiostokset.
  • Tavaralahjan kohdalla suosi ekologisia tuotteita. Kodin käyttöesineetkin voivat olla kauniita ja niistä voi koota vaikka sievän lahjakorin.
  • Voisiko isomman lahjan hankkia porukalla?
  • Olisiko pikkuhiljaa täydentyvä lahja, kuten astiasarja, hyvä idea?

Jos et ole varma, mikä lahja olisi saajan näköinen, voit tietysti valita myös Ekoarjen lahjakortin, joita on pian saatavilla! Lahjakortin saaja voi itse valita verkkokaupasta mieluisensa tuotteet.

Aurinkoista loppukevättä ja inspiraatiota juhlasuunnitteluun!
-Ansku

Kestohedelmäpussi ilahduttaa pitkään!
Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Muoviton maaliskuu

Muoviton maaliskuu -kampanjan tavoitteena on lisätä tietoisuutta muovin määrästä arjessa, innostaa sen kulutuksen vähentämisessä ja kannustaa kierrättämään sitä oikein. Maaliskuun ajan Laura Valkeapää otti osaa haasteeseen ja jakoi kokemuksiaan Ekoarjen Instassa.

 

Jopas oli kuukausi! Kiitos Ekoarjelle, että pääsin toteuttamaan heidän kanssa #muovitonmaaliskuu -haastetta. Kokemus on ollut erittäin opettava ja valaiseva. Matkan aikana on tullut opittua yhtä sun toista yllättävää asiaa muovista.

Tunneskaalalla olen käynyt niin turhautumisen ja surun puolella, kuin ilon ja innostuksen! Turhautuminen kuukauden aikana on pääosin johtunut muovia koskevien negatiivisten asioiden, kuten ympäristöhaittojen, realisoitumisesta itselleni, kauppareissuilla huomaamani turhan muovin määrä ja ikään kuin jonkinlainen luopumisen tunne tietyistä itselleni normalisoituneista tavoista. Näitä tunteita on kuitenkin valottanut kaikki se uusi ja ihmeellinen, sekä pieni jatkuvasti kasvava toivo muutoksesta ja paremmasta tulevaisuudesta! On ollut aivan ihanaa oppia uusia ympäristöystävällisempiä tapoja toimia ja oppia huomaamaan ympärillä tapahtuvia asioita, joihin ei ole aikaisemmin osannut edes kiinnittää huomiota.

 

Aloitin muovittomuushaasteen lajittelemalla kotona kaikki helmikuun aikana kerääntyneet muoviroskat. Koen, että siitä oli hyvä aloittaa, koska se oma muovinkäyttö konkretisoitui kertaheitolla silmien edessä. Roskaa oli jos jonkinmoista, mutta kuitenkin suurin osa elintarvikkeiden pakkausmuovia. Hetken selvittelyn jälkeen sain selville, että elintarvikkeiden muoviin pakkaamisella on syynsä. Kyse on nimittäin säilyvyydestä, biologisesta torjunnasta ja esim. liiskaantumisen estämisestä. Tutkimuksen mukaan muovipakkausten tuotanto on 0,6% eurooppalaisen keskivertokuluttajan hiilijalanjäljestä. Ilman muovipakkauksia eurooppalaisen hiilijalanjälki olisi merkittävästi nykyistä suurempi.

Yleensä suurempi ongelma on se, mitä sinne muoviin pakataan ja mihin muovi päätyy käyttämisen jälkeen! Tutkimuksen mukaan yhden naudanlihakilon tuottamiseen tarvitaan 15 500 litraa vettä, mikä vastaa yli 100 suihkussa käyntiä. Ilmapäästöjen suhteen tuo kilo naudanlihaa vastaa suunnilleen kolmen tunnin ajelua henkilöautolla. Parilla kymmenellä grammalla pakkausmuovia taataan, ettei tuotettu lihakilo pilaannu, eikä tuotantopanostus mene hukkaan. Pakkaamisella aikaansaatu säästö on vähintään 13 kertaa se, mikä kuluu itse pakkauksen tekoon.

Kuluttajan tulee pakkauksen oston yhteydessä tunnistaa oma vastuu sen kierrättämisestä. Muovipakkausten kierrättäminen on helppoa ja hyödyllistä. Keräykseen voi laittaa lähes kaikki muoviset tuotepakkaukset, kääreet, rasiat ja pussit. Muista kuitenkin huuhtaista tai pyyhkiä muovit puhtaiksi ennen keräykseen tiputtamista. Etikettejä ei tarvitse poistaa. Lähimmän muovipakkausten keräyspisteen voit tarkistaa mm. täältä: https://www.kierratys.info

Onneksi muoveille on kuitenkin olemassa jo uusia ekologisempia vaihtoehtoja, jotka toivottavasti lyövät pian tiensä läpi myös elintarvikkeiden suojana. Esimerkiksi VTT kehittelee biohajoavaa vaihtoehtoa muoville. Mun vinkkejä muovien kierrätykseen löydät ekoarjen instagramin Muoviton maalis -kohokohdasta! Laitan myös blogin loppuun vielä muutamia tosi hyviä linkkejä, jotka jokaisen olisi hyvä tsekata.

Mikromuovit järkyttivät minua kuukauden aikana eniten. Mikromuovit ovat pieniä, läpimitaltaan alle 5 mm muovipartikkeleita, jotka eivät hajoa luonnossa. Oli shokeeraavaa tajuta, kuinka moniin kosmetiikkatuotteisiin lisätään muovia, joka kasvojen pesun yhteydessä matkaa viemäriin ja suodattimien läpi ympäristöön. Olen itse ollut nuoresta saakka uskollinen Lumenen brändille, mutta suositun Cosmethics -sovelluksen avulla sain tietää, että suurin osa kaikista Lumenen tuotteista sisältää muovia! Nyt siis on munkin jo viimeistään aika siirtyä luonnonkosmetiikan pariin.

Positiiviseen keskittyminen helpotti kuitenkin omaa kuukauttani. Kauppareissuilla sai usein huomiota ja ihanaa palautetta omista kestopusseista. Tein kuukauden aikana huomattavasti vähemmän heräteostoksia, sillä muovittomat ostokset vaativat ainakin itseltäni alkuun enemmän suunnitelmallisuutta. Kestopussit olivat aina yhden kassin pohjalla valmiina uuteen reissuun. Uudelleen käytin myös vanhoja paperipusseja useampaan otteeseen. Lasipurkkeihin hain kuukauden aikana vain kerran täytettävää. Taloudellisesti muoviton maaliskuu kohteli minua erittäin hyvin. Oma muovittomuuteni herätti keskustelua ja toimintaa myös läheisissäni.

Muovittomuus vaikutti myös vahvasti ruokavaliooni. Pääosin maaliskuun ruoat koostuivat varastojuureksista, kuten perunasta, bataatista ja porkkanasta, sekä linsseistä ja kikherneistä. Onneksi kouluruokailu toi välillä vaihtelua lautaselle. Muoviin käärityn salaatin sijaan kokeilin kasvattaa itse herneenversoja. Versojen kasvamista on hauska seurata, eikä niitä tarvitse kuin kastella!

Olen erittäin ylpeä siitä, kuinka hyvin mielestäni pärjäsin haasteen aikana. Kotini ei kuitenkaan täysin muovittomaksi jäänyt, mutta kuukauden muovit mahtuivat helposti yhteen lasipurkkiin. Muovia minulle kulkeutui pääosin ystävieni vierailujen yhteydessä. Ainoa muovi, jonka itse ostin kuukauden aikana, oli Ben & Jerry’s jäätelöpakkauksen kannen ympärillä ollut ”sinetti”.

Miten tästä eteenpäin? No tähän on helppo vastata. Vanhaan ei ole paluuta, se on selvä. Mitä ympäristötietoisemmaksi ihmiseksi sitä kasvaa, niin sitä enemmän tulee keskityttyä siihen, ettei ainakaan tietoisesti omalla toiminnallaan pahenna tilannetta entisestään. Olen ymmärtänyt sekä muovin haittapuolet, että positiiviset vaikutukset, esimerkiksi biologisen torjunnan osalta ja näin ollen ruoan säilymisen kannalta. Jatkossa tulen varmasti tekemään valintojani pitäen mielessä paremman vaihtoehdon. Tulen vaihtamaan luonnonkosmetiikkaan, aion hankkia enemmän erikokoisia kestopusseja ja purkkeja ja välttää keinokuituisten vaatteiden ostoa. Erityisen tärkeää itselleni on keskittyä kierrättämiseen. Mikäli jokin muovipakkaus jälleen eksyy kotiini, niin on minun vastuullani pitää huolta siitä, että se pääsee oikeaan jätekiertoon.

Suosittelen täysin kokeilemaan muovittomuus haastetta. Itselleni kokemus oli mieltä avartava, opettavainen ja innostava. Olemme jokainen vastuussa paremmasta tulevaisuudesta. Ympäristöongelmiin ja ilmastonmuutokseen on puututtava välittömästi konkreettisilla teoilla, joten kannustan myös sua jättämään sen turhan muovin kauppaan, kantamaan sitä kestokassia mukana ja kierrättämään oikein. I can do it, you can do it, we can do it!

Muoviton maaliskuu to do lista:

  • Käytä kestokasseja
  • Suunnittele kauppalista etukäteen (säästät myös rahaa)
  • Osta omiin pusseihin ja purkkeihin
  • Tutustu muovipakkausten kierrätykseen
  • Etsi lähin kierrätyspiste ja kierrätä
  • Kokeile kasvattaa ruokaa itse
  • Valitse se parempi vaihtoehto
  • Vaihda kertakäyttöiset vanulaput kestovanulappuihin
  • Vältä keinokuituja vaatteissa
  • Tutustu ja vaihda luonnonkosmetiikkaan
  • Vältä kertakäyttömuovia
  • Kysy itseltäsi:
    • Tarvitsenko tätä todella?
    • Voinko käyttää tätä vielä uudestaan?
  • Uskalla kokeilla rohkeasti
  • Ole armelias itsellesi

 

Dokumentit, joita suosittelen:

  • A Plastic Ocean
  • Before the Flood

Linkit:

Lähteet:

  • Muovipakkaus: Luotu suojaksi -esite – Denkstatt study on the impact of plastic packaging on energy consumpition and GHG emissions. http://www.uusiomuovi.fi/fin/kuluttajalle/miksi_pakataan –
  • http://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2016/10/Mikromuovia_tulee_taivaalta_Kemia-lehti_11_10_2016.pdf
  • https://joutsenmerkki.fi/teemat/mikromuovit/
  • https://www.vttresearch.com/Pages/VTT-developed-a-fully-bio-based-material-to-replace-fossil-based-plastics-in-thermally-formable-products.aspx
Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Anne Lamminpää Upcycle Design

Ekoarki sai lisäjäsenen viime syksynä. Esittelemme nyt Annen, joka toimii yrittäjänä toiminimellä Anne Lamminpää Upcycle Design. Anne tuo tullessaan Ekoarkeen korjausompelupalveluja ja kierrätysmateriaalista käsintehtyjä upeita tuotteita! Hänen intohimonsa on vanhan korjaamisessa ja uudistamisessa, sillä uuden hankkiminen ei ole aina ekologisesti kestävin tapa kuluttaa. Etenkin vaatteita kannattaa korjata, sillä hyvän vaatteen käyttöikä voi olla todella pitkä.

”Olen vaatetusalan artesaani ja ompelija. Työssäni korjaan, huollan ja uudistan vaatteita. Pidennän ja lyhennän, suurennan ja pienennän, paikkaan ja vaihdan uutta kuluneen tilalle. Voin muuttaa vaatteen mallia ja niin tehdä vanhasta jotain aivan muuta. Jos vaikka vetoketju sanoo sopimuksen irti, koko vaatetta ei tarvitse vaihtaa, vaan pelkkä vetoketju riittää. Esimerkiksi farkuissa, ns. paremmissakin merkeissä, näin käy aika usein. Tämä saattaa olla tuttua sinullekin.

Voit jatkaa lempivaatteesi käyttöä paljon kauemmin, kun tarpeen tullen korjautat sen ammattilaisella. Hän näkee, mitä sille on tehtävissä ja osaa ideoida enemmän kuin ehkä itse tulit ajatelleeksikaan. Käytetystä vaatteesta voi tehdä myös kokonaan uutta. Housuista saa ommeltua hameen ja paita voi muuttua mekoksi – tai päinvastoin. Esimerkiksi miesten kauluspaidat ovat herkullista materiaalia muokattavaksi. Mikäli osaat itse vähänkin ommella, kannattaa kokeilla!

Ei ole järkevää heittää hyvää tekstiiliä pois jonkin pienen virheen takia. Hyvää materiaalia ja hyvin tehtyä suunnittelu- ja ompelutyötä tulisi kunnioittaa. Valitettavasti nykyään osa vaatteista valmistetaan liian halvalla huonoista materiaaleista, kyseenalaisissa tuotanto-oloissa ja ala-arvoisella työn laadulla. Hyvä vaate on yleensä hieman kalliimpi, mutta vastaavasti kestävämpi ja eettisempi valinta.

Haluan edistää ekologisemman vaatetalouden kehittymistä, joten toimin myös pukuvuokraamossa. Vuokraamme miehille juhlapukuja. Vaatteiden vuokraus on kiinnostava vaihtoehto omistamiselle, esimerkiksi juuri harvemmin käytettävien juhla-asujen kohdalla. Erilaisia vaatteiden omistus-, vuokraus- ja lainausmalleja kehitellään koko ajan ja niiden suosio on kasvamassa. Ensin opittiin lainaamaan kirjoja, sitten fillareita ja seuraavaksi vaatteita.

Kun vaatetuksessa aletaan enemmän ajattelemaan kestävää kehitystä, tulee pukeutumisestakin vielä hauskempaa. Silloin kun päälläsi on vaate jossa todella viihdyt, on päiväsi parempi. Miten kiinnostavaa onkaan, kun yhä useampi pukeutuu pikamuodin sijaan vaatteisiin, joissa näkyy persoona ja aika!”

Annen ompelimo ja pukuvuokraamo Wigo sijaitsevat Turussa Humalistonkadulla rautatieasemaa vastapäätä. Anne tapaa asiakkaansa aina ajanvarauksella, sillä näin voi rauhassa katsoa ja suunnitella mitä ollaan tekemässä ja millä kustannusarviolla. Jos haluat varata ajan, voit ottaa Anneen yhteyttä viestillä tai soittaa p. 041 440 78 29, löydät hänet myös Facebookista nimellä Anne Lamminpää, sekä Instagramista @lamminpaaanne.

Pukuvuokraamo: @pukuvuokraamo_wigo

Teksti: Riika Lamminpää & Anne Lamminpää

Kuvat: @riikkalamminpaa

Julkaistu tehnyt — 2 kommenttia

Ekologinen lentäminen – onko sellaista edes?

On yleisesti hyväksytty, että lentomatkustaminen aiheuttaa noin kaksi prosenttia koko maailman kasvihuonepäästöistä. Tähän  lukuun ovat useimmat lentoyhtiötkin tyytyneet, vaikka todellisuudessa lentomatkustamisesta aiheutuvat päästöt ovat noin viiden prosentin luokkaa. Miten lentämisestä voisi tehdä ekologisempaa?

Huomionarvoista on myös todeta, että suurin osa maailman ihmisistä ei lennä koskaan. Esimerkiksi vuonna 2017 vain noin kolme prosenttia maailman väestöstä lensi, ja noin 18 prosenttia kaikista maailman ihmisistä on koskaan elämässään lentänyt. Ympäristöryhmä Germanwatchin muutama vuosi sitten tehty tutkimus kertoo, että yhden hengen meno-paluumatka Saksasta Karibialle lentokoneella tuottaa noin 4000 kiloa hiilidioksidia. Saman verran kuin 80 tanzanialaista tuottaa keskimäärin vuodessa.

Vastuu lentomatkustamisen ympäristövaikutuksista kasaantuu siis pienelle kansanosalle, vaikka lentomatkustamisen suosio ja on  tosin jatkuvassa kasvussa. Vuoteen 2030 mennessä lennettyjen lentojen määrä tulee todennäköisesti tuplaantumaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Vielä nopeammin lentojen määrä tulee kasvamaan Aasian ja Lähi-Idän alueella.

Lentomatkailun ympäristövaikutuksiin on viime vuosina alettu kiinnittää enemmän huomiota . Vuoden 2016 lokakuussa 191 maata laati Pariisin ilmastosopimusta myötäilevän suunnitelman, jossa valtiot sitoutuvat vähentämään lentomatkailun aiheuttamia päästöjä vuoteen 2035 mennessä. Kuitenkin suuret päästöjen aiheuttajavaltiot kuten Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat ovat tiedettävästi jättäytyneet sopimuksen ulkopuolelle. Näiden maiden hallussa on myös osa maailman suurimmista lentoyhtiöistä.

Kasvata puita – lennä ekologisemmin

Lentoyhtiöt yrittävät pienentää ympäristökuormaansa usealla tavalla, esimerkiksi hyvittämällä lennoista aiheutuvia päästöjä vaihtoehtoisilla ympäristöteoilla. Usein vastuu päästöjen hyvittämisestä jää kuitenkin yksilölle, sillä vaikka monet lentoyhtiöt tarjoavatkin tätä vaihtoehtoa, siitä on usein maksettava enemmän ja niistä on itse otettava selvää. Onneksi internet on kuitenkin pullollaan mittareita, joiden avulla on kätevää laskea omasta lentomatkasta aiheutunut hiilijalanjälki.

Kun ostat päästöhyvityksiä, maksat saadaksesi hiilidioksiidia ulos ilmakehästä, jota olet lentomatkan aikana tuottanut. Esimerkiksi puiden kasvattaminen poistaa ilmakehästä hiildioksidia ja tuottaa siihe happea. Jotkin lentoyhtiöt, kuten Air Delta tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden lahjoittaa alle kymmenen dollarin summan lennon yhteydessä tuulimyllyille Texasissa, tai metsien ympäristönsuojeluohjelmaan Perussa.

Lentäminen olisi myös vähemmän ympäristöä kuormittavaa, jos biopolttoaineet olisivat aktiivisemmin käytössä. Ekologisempia polttoaineita on ollut käytössä vuodesta 2011 saakka. Biopolttoaine valmistetaan usein luonnollisista aineista, kuten merilevästä tai maatalousjätteestä. Lentoyhtiö Unitedin mukaan biopolttoaineen käyttö vähentäisi lentomatkustamisen päästöjä noin kuudellakymmenellä prosentilla, verrattuna tavallisen polttoaineen käyttöön.

Lentoreitilläkin on väliä

Jotkut tutkimukset ovat esittäneet, että myös lentokoneen reittiä ja lentokorkeutta muuttamalla voitaisiin ehkäistä ilmaston lämpenemistä. Mitä kuumemmat olosuhteet ovat, sitä enemmän polttoainetta kuluu lentokoneen viilentämiseen ja etenemiseen, sillä lämmin ilma on ohuempaa. Samasta syystä lämpimään kohteeseen saavuttaessa lentokoneen henkilökunta saattaa pyytää sulkemaan ikkunat, jotta auringonvalo ei kuumentaisi konetta entisestään. Eihän tämä tietenkään estä koko lentomatkan aikana tuotettuja päästöjä, mutta se on esimerkki siitä, miten lentoyhtiötkin ovat kiinnostuneita ympäristön säästämisestä.

Lentoreitin lämpötilan lisäksi yksinkertaisesti lentoreitin lyhentämisen vaikutukset ovat suorat ympäristölle. Mitä enemmän välilaskuja, sitä enemmän päästöjä, sillä koneen nousu ja lasku kuluttavat noin 25% koko lentomatkan polttoaineesta. Paremmalla reittien suunnittelulla lentomatkustamisen kokonaiskulutusta voitaisiin laskea jopa kymmenellä prosentilla.

Pieni valinta – suuri merkitys

Lopulta lentäminen ei koskaan tule olemaan täydellistä. Vaikka halpalentoyhtiöt ovat pullollaan pidennettyjä viikonloppuja, kaupunkilomia ja edullisia lomalentoja kaukomaille, onko meidän todella lennettävä niin paljon? Suurin ympäristöteko lentämisen kannalta onkin yksinkertaisesti lentää vähemmän. Yksittäisillä valinnoilla on merkitystä niin matkakohdetta valittaessa, matkavalmisteluissa ja esimerkiksi oikean lentoyhtiön kartoittamisessa.

En ole alan asiantuntija, ja olen oppinut asiaan perehtyessä paljon itsekin. Kaikki mielipiteet, uudet näkökulmat ja ideat ovat aina tervetulleita, ja lukisin niitä mielelläni jos heitätte ne kommenttiboksiin. Jatkan ekologisemman matkailuteeman ympärillä myös seuraavissa postauksissa. Stay tuned!

Lähteet
https://www.nytimes.com/2016/10/07/science/190-countries-adopt-plan-to-offset-jet-emissions.html?mcubz=1&_r=0
https://www.nytimes.com/2017/07/27/climate/airplane-pollution-global-warming.html
https://www.dw.com/en/to-fly-or-not-to-fly-the-environmental-cost-of-air-travel/a-42090155 
Julkaistu tehnyt — 4 kommenttia

Kirjoittajaesittely

Kuka olen ja mistä kirjoitan?

Tervehdys! Olen Roosa, opiskelija ja aloitteleva freelance-toimittaja. Olen suorittanut kansainvälisen politiikan kandidaatin tutkinnon Turussa, ja syksyllä uudet tuulet puhaltavat minut Hollantiin poliittisen viestinnän maisteriopintoihin. Mieluisimmat aiheeni käsittelevät usein jollain tapaa yhteiskunnan kiperimpiä kysymyksiä kuten ympäristöä ja ihmisoikeuksia.

Miksi Ekoarki.fi?

Halusin lähteä mukaan Ekoarjen kasvavaan tiimiin, sillä koin sen olevan kiinnostava ja ajankohtainen foorumi tärkeille asioille. Ystäväni Maria ja Joonas ovat jo nyt saaneet aikaan hienon ympäristötietoisen yhteisön, jonka kasvussa saan ylpeänä olla mukana. Parhaimmassa tapauksessa pohdintani nostavat esiin tärkeitä kysymyksiä ja innostavat ihmisiä tekemään tietoisempia ympäristövalintoja matalalla kynnyksellä. Tämä tarkoittaa minulle sitä, ettei ekologisten tekojen tarvitse aina olla mullistavia muutoksia, ja pienemmistä valinnoista on helppo edetä kohti ympäristölle armollisempaa elämää.

Miten edistän kestäviä elämäntapoja?

Ekologisuus on hiipinyt omaan elämääni asteittain, osaksi varmasti opintojeni myötä, jossa tietous ympäristön tilasta on kasvanut seuratessa maailman tapahtumia muutenkin. Ulkomailla oleskellessani olen tajunnut, kuinka edistyksellisiä Pohjoismaissa ja Suomessa ympäristöasioissa ollaan. Ruokakaupat ja ravintolat ovat pullollaan kasvisvaihtoehtoja. Julkinen liikenne on helposti saatavilla, ja kaupungissa aina asuneena autoilua on ollut helppo välttää. Kierrättäminen kuuluu täällä lähes jokaiseen kotitalouteen, ja jätteiden lajittelu on monelle suomalaiselle itsestäänselvyys. Ympäristöystävällisten valintojen tekeminen on, ainakin omassa elämässäni ollut Suomessa todella helppoa. Onkin siis melko vanhentunutta sanoa, että ekologinen elämä olisi vaikeaa tai hankaloittaisi arkea.

En ole mikään ympäristöpyhimys, joka välttäisi omassa elämässään kaikki ympäristöä kuormittavat valinnat. Unohdan toisinaan kestokassin kotiin kauppareissulla ja ostan silloin tällöin vaatteita uutenakin. Ajan joskus yksityisautolla, vaikken itse kuitenkaan sellaista omista. Vaikka tuleva kotikaupunkini Amsterdam onkin tunnetusti pyörien luvattu kaupunki, lennän lentokoneella vähän liiankin usein, sillä liikkuvaisessa elämäntavassa sen välttäminen tuntuu olevan lähes mahdottomuus. Lihaa tai maitotuotteita en kuitenkaan juuri syö, sekä terveydellisistä, eettisistä että ympäristösyistä.

Juttuideoita?

Vaikka arkeeni kuuluu myös ympäristöä kuormittavia tekoja, pyrin kuitenkin niitä tietoisesti vähentämään. Yksi teko on raapustaminen tähän blogiin. Kirjoitukseni tulevat varmasti poukkoilemaan laidasta laitaan, mutta niitä sitovana teemana ovat varmasti ekologisuus ja ajankohtaiset ilmiöt niin Suomessa kuin maailmalla.

Olisi tosi kiva kuulla, millaisista aiheista olisit kiinnostunut lukemaan?

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Kestoliivinsuojat by Saara Kohtalo

Tässä Saaran kertomana tarina uuden tuotteemme, kestoliivinsuojien, takana <3 :

 

Liivinsuojat tulivat mulle uudestaan ajankohtaiseksi viime joulukuussa kun meidän kolmas poikamme syntyi.

Maito nousi jälleen hyvin. Jo laitoksella alkoi liivinsuojien suurkulutus, ja mieleeni muistui aikasempien imetysten liivinsuojien tarve ja määrä. Esikoisen kohdalla reilu seitsemän vuotta sitten kokeilin kankaisia kestoliivinsuojia. Olin niihin niin pettynyt että päätin tuolloin etten enää ikinä moisia käytä. Huh, ne oli kamalat! Ne suorastaan hylkivät maitoa.

Tällä kertaa kuitenkin omatunto kolkutti heti ensimmäisten viikkojen aikana ja ajattelin ryhtyä toimeen. Teen hyvät kestoliivinsuojat, sellaiset joita oikeasti haluan käyttää. Ja koska mulla oli niin huonot kokemukset kankaisista kestoliivinsuojista niin halusin kokeilla kuinka virkatut toimisivat.

Olin juuri löytänyt Blockwallahin ihanat langat ja valmistanut heidän bambulangastaan uudet kestovanulaput. Ihanan pehmeä lanka toimisi varmasti hyvin myös liivinsuojissa. Ja niinhän se toimii. 🙂 Tämä bambulanka on vähiten käsiteltyä, mitä olen bambulangoista tähän mennessä löytänyt. Ominaisuuksiltaan se on hyvin imukykyinen, hengittävä, pehmeä ja kiiltävä. Se myös kestää hyvin pesuja.

Virkatut liivinsuojat näyttävät kauniilta, ovat pehmeät ja tuntuvat miellyttäviltä niin käteen kuin rinnallekin.

Nyt asia jo vähän naurattaa, mutta tosiaan jännitin ekaa testipäivää ihan hirveästi. Vaikka tiesin bambulangan imukyvyn, niin kyllä epäilytti, että riittääkö se. Imukyky oli kuitenkin loistava. Mulla tulee maitoa paljon ja oli todella kiva huomata kuinka suojat keräsivät “ylivuodot”.

Materiaali itsessään on hengittävä ja niin se toimii myös liivinsuojissa. Pienet maitotihkut kuivuivat hyvin suojiin. Ihanaa, nämä toimii!!

Nyt oon käyttänyt omia kestoliivinsuojia kohta kolme kuukautta, enkä mielellään enää käytä mitään muita. Kertakäyttöiset kulkee tässä rinnalla silloin kun olen ollut laiska pyykinpesijä.

Ihania imetyshetkiä äidit, toivottavasti innostutte kokeilemaan <3

 

Pesuohjeita:

 

Kestoliivinsuojat voi pestä pesukoneessa 40 asteessa käyttäen pesupussia, joka tulee liivinsuojien mukana. Olen testannut myös pesua 60 asteessa ja hyvin ovat tuntuneet senkin kestävän.

Suosittelen myös käsinpesua. Se pidentää tekstiilien elinikää ja on helppoa ja nopeaa.

Olin taannoin Outi Pyyn Ekopyykkiä luennolla ja sain muistutuksen perusraaka-aineiden käytöstä myös pyykinpesussa. Saippuathan ovat alunperinkin keksitty juuri tekstiilien puhdistamiseen. Esimerkiksi Aleppo-saippua tehdään edelleen alkuperäisellä reseptillä.

Laadukkailla luonnonkosmetiikan palasaippuoilla voi siis hyvin pestä myös pyykin. Edellä mainittu Aleppo-saippua on yksi mun henkilökohtaisista suosikeistani ja käytän juuri tätä saippuaa kestotuotteiden käsinpesussa.

Kolmen pienen pojan äitinä sitä on oppinut tehokkaaseen ajankäyttöön ja otankin useasti likaiset kestovanut ja -liivinsuojat suihkuun mukaan ja pesen ne siellä 🙂

Ps. ekopyykinpesusta kiinnostuneille, käykää Outi Les Pyyn blogista katsomassa ihanat reseptit ekologisiin pyykiinpesuaineisiin <3

Aurinkoista kevättä!

-Saara

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Ekologisempi vappu

Ajattelin nyt jatkaa samanlaisella teemalla kuin Ekologisempi joulu -postauksessa. Kiinnostaisiko teitä tällainen juttusarja liittyen juhlapyhiin ja miten niitä voisi juhlistaa ehkä vähän ekologisemmin? 🙂

 

Vapun jälkeen puistoihin jää paljon jätettä, joka ei ole syystä tai toisesta löytänyt tietään roskikseen tai kierrätykseen asti. Onneksi tänäkin vuonna esimerkiksi Turussa TYY:n ympäristösiiven SiistiVappu-kampanja muistuttaa juhlijoita omien jälkien korjaamisesta ja vapaaehtoiset siivoavat juhlinnan jälkiä vappupäivänä.

Muutamalla simppelillä muutoksella luonto kiittää ja vähennät vapun roskakuormaa ja muuta ympäristörasitusta alun alkaenkin:

  • Vapun aikaan kauppoihin tulee myyntiin paljon erilaista (usein kertakäyttöistä ja muualta tuotua) vappukrääsää, joka kannattaa jättää kauppaan. Ilmapallot, serpentiinit ja muut vappuhärpäkkeet ovat usein käytännössä roskaa, joka heitetään pois kerran käytön jälkeen.
  • Lapsille kivaa tekemistä voisi olla sormivirkkaamalla oman serpentiinin tekeminen, se ei hajoa heti vaan kestää useamman vuoden! Paperinen serpentiini sisältää kemikaaleja, minkä takia se ei sovellu paperinkeräykseen tai kompostoitavaksi.
  • Vaihda kertakäyttöastiat oikeisiin astioihin. Monet valmiit piknikastiastot ovat todella kivan näköisiä!
  • Pakkaa vapun piknikeväät muovikelmun sijaan esimerkiksi mehiläisvahakääreisiin tai muihin kestäviin säilytysrasioihin.
  • Puistojen roskikset saattavat täyttyä vappuna nopeasti, joten reppuun kannattaa pakata myös omia roska- ja biojätepusseja.

Kierrätys:

Kun jätettä kuitenkin välttämättä tulee, niin laitoin Lounais-Suomen jätehuollolle sähköpostia kysyäkseni vinkkejä vapun kierrätykseen. Heiltä olikin sopivasti ilmestynyt mediatiedote aiheeseen liittyen. Poimin tähän muutamia esimerkkejä heidän kattavasta lajittelulistastaan, joka kannattaa käydä lukemassa läpi ennen vapun juhlintaan siirtymistä. 🙂

Kertakäyttöastiat: Suosi mahdollisimman pitkälle kotoa valmiiksi löytyviä kestäviä muovisia pakastusrasioita tai astioita. Fiinimmän kattauksen ystävä kattaa piknikillekin posliinikipot ja lasiset juomalasit. Mikäli käytössä kuitenkin on kertakäyttöastioita, kuuluvat märät, likaiset ja muoviset kertakäyttöastiat polttokelpoisen jätteen astiaan.

Foliopallo: Foliopallot eivät kuulu metallinkeräysastiaan, sillä niissä on muovipinta, vaikka ne metalliselta näyttävätkin. Kun foliopallot vetelevät viimeisiään, käy nakkaamassa ne polttokelpoisen jätteen jäteastiaan.

Ilmapallo: Puhjenneet ilmapallot ovat nekin polttokelpoista jätettä. Kaupasta ostettujen ilmapallojen ympärillä oleva muovipakkauksen sen sijaan voi kierrättää lajittelemalla sen muovipakkausten keräysastiaan. Muovipakkauksia kerätään Rinki-ekopisteillä sekä nykyään jo monessa taloyhtiössä. Katso lähin ekopiste osoitteesta www.kierrätys.info.

Lautasliina: Käytetyt lautasliinat ovat biojätettä, joten vie ne taloyhtiösi biojäteastiaan tai kompostoi omassa kompostorissasi.

Serpentiini: Vaikka serpentiini tuntuu paperiselta, se ei kuitenkaan kuulu paperinkeräykseen. Oikea osoite serpentiiniroskalle on polttokelpoisen jätteen jäteastia. Kestoserpentiiniä voi myös virkata itse ja näin ehkäistä turhan jätteen syntyä!

Sipsipussi: Sipsipussin sisäosa on eittämättä metallimaisen hopeinen. Siitä huolimatta pussi on muovia, joten sen voi kierrättää muovipakkauksena.

Suihkuserpentiini: Suihkutettava serpentiini itsessään on polttokelpoista jätettä, mutta se on pakattu ponnekaasupulloon, joka kuuluu lajitella vaarallisiin jätteisiin. Vaarallisia jätteitä otetaan kotitalouksilta maksutta vastaan LSJH:n jätekeskuksissa ja lajitteluasemilla, kiertävissä keräyksissä sekä vaarallisten jätteiden vastaanottopisteillä. Lisätietoa vaarallisista jätteiden vastaanotosta osoitteessa www.lsjh.fi/vaarallisten-jatteiden-vastaanotto.

Vappukrääsä: Kaikenlaisen turhan muovikrääsän hamstraaminen kannattaa ehdottomasti minimoida. Mikäli vapputavaraan kuitenkin sortuu, kaikenlaiset huiskat, hatut, naamarit, markkinapallot, karnevaalikilkattimet, viirit ja vempaimet sekä muu ehjä muovikrääsä kannattaa jemmata tulevia vappuja ajatellen. Kun ei joka vuosi osteta uutta, ehkäistään turhan jätteen syntymistä ja säästetään ympäristöä. Mikäli sekalainen muovitavara tulee tiensä päähän, on sille oikea osoite polttokelpoinen jäte.

Munkkirasva: Munkki- tai tippaleipärasvaa ei saa kaataa viemäriin! Voit laittaa rasvan esimerkiksi talouspaperiin imeytettynä kompostoriin tai biojäteastiaan. Jos kumpaakaan ei ole käytössäsi, pakkaa rasva tiiviisti esimerkiksi maitotölkkiin ja laita polttokelpoisen jätteen astiaan.

 

Iloista vappua kaikille! <3

-Maria

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Vedenkulutus

Katsoin pari viikkoa sitten Mad Cook-ohjelmaa, jossa keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä kysyi, miksi meidän pitäisi Suomessa säästää puhdasta vettä, kun siitä ei ole meillä pulaa. Tästä ja ylikulutuspäivästä inspiroituneena aloin pohtia ja etsiä tietoa vedenkulutuksesta vähän enemmän. Kuten kaikesta, tuntuu että tästäkin aiheesta olisi pohdittavaa ja kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon, mutta tässä pieni pintaraapaisu.

Mihin vettä kuluu?

Juoksevan hanasta tulevan veden lisäksi myös piilovedenkulutus, jolla tarkoitetaan ostamiimme hyödykkeisiin kulututettua vettä, on ehkä yllättävänkin suurta. Veden piilokulutuksessa huomioidaan myös globaali näkökulma. Meidän käyttämämme niin sanottu virtuaalivesi voi olla pois niiden maiden vesivaroista, joissa siitä on oikeasti pula.

Suomessa harvemmin tulee ajatelleeksi veden kulutusta muulloin kuin vesilaskua maksettaessa. Olemme etuoikeutetussa asemassa, sillä meillä puhdasta vettä riittää niin paljon kuin sitä tarvitsemme ja paljon enemmänkin. Tämä näkyy myös monen, niin itsenikin, käytöksessä ja vedellä helposti lutrataan tiedostamatta siihen kuluvaa määrää. Suurin osa näkyvästä vedenkulutuksesta muodostuukin peseytymisestä. Veden lämmitykseen suihkua varten kuluu paljon energiaa ja tämä onkin yksi tekijä, joka nostattaa suomalaisten hiilijalanjälkeä huomattavasti.

Piilovedenkulutus

WWF:n mukaan suuri osa (47 %) suomalaisen vesijalanjäljestä (eli tuotteiden ja palveluiden koko elinkaaren kokonaisvedenkulutus ja vaikutukset veden laatuun, vesistöjen tilaan ja muihin
vedenkäyttäjiin) muodostuu Suomeen tuotavien ulkomaisten tuotteiden tuotantoon käytetyistä vesivaroista.

“Keskimääräinen suomalainen kuluttaa kotitalouskäytössä noin 150 litraa vettä vuorokaudessa pääasiassa peseytymiseen, ruoanlaittoon ja WC:n huuhteluun. Kun ruoan, juoman, vaatteiden ja muiden kulutustuotteiden tuotannon vaatiman piiloveden määrä otetaan
huomioon, suomalaisen päivittäinen vesijalanjälki kasvaa 3 874 litraan henkilöltä.” -WWF

Konkreettinen ja minulle yllätyksenäkin tullut esimerkki löytyi Motivan sivustolta.

“Kahvikupilliseen tarvittavan kahvijauheen tuottamiseen kuluu vettä jopa 140 litraa, ja osa tuosta vedestä käytetään muualla kuin Suomessa.” -Motiva.

Tämä on saman verran kuin keskimäärin käytämme “näkyvää” vettä vuorokaudessa. Ja osa tästä vesimäärästä käytetään muualla kuin Suomessa, pahimmillaan alueilla, joissa vedestä on muutenkin pulaa.

Vedenkulutuksen vähentäminen

  • Piilovedenkulutusta voi vähentää esimerkiksi suosimalla kasvispainoitteista ruokavaliota
  • Vaatteisiin käytettävän puuvillan viljelyyn käytetään paljon vesivaroja, joten vaateostokset kannattaa tehdä harkitusti
  • Suihkutteluajan lyhentäminen
  • Hankkimalla suihkuun veden virtaamaa pienentävän suuttimen (esimerkiksi myyntiin pian tulevalla Vedeston vedensäästöpaketilla on mahdollista säästää 40-60% vettä)
  • Pese vain täysiä pyykkikoneellisia, välillä vaatteille voi riittää vain tuuletus
  • Vältä juoksevan veden alla tiskaamista

 

Kiva, että yrityksiäkin on herännyt mukaan vedenkulutuksen vähentämiseen ja pyrkivät siinä meitä kuluttajia auttamaan. Yksi tällainen yritys on Novosan (jossa Joonas on pitämässä tiimivalmennusta) ja heidän verkkokauppansa Vedesto, käykäähän tutustumassa! 🙂

-Maria

 

 

Lähteet/lue lisää:

https://wwf.fi/mediabank/2306.pdf (supermielenkiintoinen raportti suomalaisten vesijalanjäljestä)

https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/hyva_arki_kotona/vedenkulutus

https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaisten-vesijalanjalki-vaikuttaa-pahasta-vesipulasta-karsivilla-alueilla-1475.a

 

Julkaistu tehnyt — 1 kommentti

Suomalaisten ylikulutuspäivä 11.4.2018

WWF:n mukaan tänään 11.4.2018 on suomalaisten ylikulutuspäivä, eli ajankohta, jolloin luonnonvarojen kulutuksemme ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä kasvihuonepäästöjä. Globaali ylikulutuspäivä on neljä kuukautta myöhemmin, elokuussa.

Vaikka tietoisuus näistä asioista tuntuu lisääntyneen, se ei silti vaikuta käytännössä näkyvän. Ylikulutuspäivä on ollut Suomessa usean vuoden ajan näihin samoihin aikoihin, eikä luonnonvarojen kulutus ole vähentynyt. WWF:n mukaan, jos kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme yli 3 maapalloa luonnonvarojen kattamiseen. Emme välttämättä itse huomaa Suomessa luonnonvarojen ylikulutuksen vaikutuksia, sillä ne iskevät pahiten köyhempiin maihin, joissa ihmisten toimeentulo vaikeutuu entisestään. Meidän tulisi ajatella nykyistä enemmän myös kulutuksemme globaaleja vaikutuksia.

Kulutuksen vähentämisestä tulee äkkiseltään itselleni mieleen elintason laskeminen, mutta tarkoittaako se välttämättä sitä? WWF:n mukaan suurimmat syyt luonnonvarojen liikakulutukseen Suomessa ovat ruoan tuotannossa, energiantuotannossa ja liikenteessä. Näihin kolmeen voi jokainen vaikuttaa omalla toiminnallaan.

Viime viikon Mad Cook Show -jaksossa oli havainnollistava esimerkki kasvissyönnistä ja siitä, kuinka pienikin muutos tässä vaikuttaa suuresti: Jos kaikissa kouluissamme olisi yksi kasvisruokapäivä lisää viikossa, vuodessa säästyisi 2 miljoonaa kiloa lihaa, 2700 hehtaaria peltopinta-alaa ja 14 miljardia litraa puhdasta vettä. Tällä hetkellä suomalaisista 90 % syö lihaa, ja sen kulutus on ollut usean vuoden ajan kasvussa.

Energiankulutukseen voi vaikuttaa jo sillä, että vähentää lämpimän veden käyttöä, laskee huonelämpötilaa asteen verran, sammuttaa sähkölaitteet ja vaihtaa kodinkoneet energiatehokkaisiin laitteisiin. Yksityisautoilun sijaan kannattaa suosia joukkoliikennettä ja hyötyliikuntaa.

Näissä asioissa on lähes mahdotonta olla täydellinen, mutta kuinka suuri vaikutus sillä olisikaan, kun jokainen tekee edes pienen muutoksen omassa käyttäytymisessään kohti kestävämpää kulutusta. Itse aion nyt lyhentää suihkussa viettämääni aikaa sekä jättää maitotuotteet syömättä. Nämä pienet teot eivät laske elintasoani, mutta jos kaikki tekisivät niin, voisiko sillä vaikutusta maapallon hyvinvoinnille?

Minkä pienen teon sinä voisit tehdä maapallon luonnonvarojen hyväksi? Mitä ajatuksia tämä päivä teissä herättää?

Sitran elämäntapatesti on muuten hauska tapa selvittää, millaiset elämäntapasi ovat ympäristön kannalta! Testin tehtyäsi saat myös hyödyllisiä vinkkejä aiheeseen liittyen.

-Maria

Pssst. Olemme nyt myös Twitterissä! Seuraa meitä ja osallistu keskusteluun sielläkin 🙂

 

 

Lähteet/lue lisää:

https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaisten-ylikulutuspaiva-on-tanaan—jos-kaikki-elaisivat-kuin-suomalaiset–tarvitsisimme-3-6-maapalloa-3439.a

https://wwf.fi/uhat/ylikulutus/

https://www.talouselama.fi/uutiset/luulitko-etta-suomalaiset-hurahtivat-vegeruokaan-yli-90-a-syo-lihaa-ja-kulutus-kasvaa-yha/32bbac17-07b2-35e1-adc0-86ad5ec72ccd