Julkaistu

Talomme palaa – Sademetsäkato huolenaiheena

Olen kuluneiden päivien aikana lukenut sekä suomalaisesta valtamediasta että kansainvälisistä julkaisuista paljon Amazonin metsäpaloista. Viime päivinä eri puolilla maailmaa on myös osoitettu mieltä ’’maailman keuhkojen’’ pelastamisen puolesta.

Maailman johtajat tapaavat parhaillaan Ranskassa pohtimassa ihmiskuntaamme askarruttavia kysymyksiä ja Amazon on luvattu nostaa asialistan kärkeen. Palava sademetsä tuottaa ilmakehään hiilidioksidia, ja samalla sitä ilmasta poistava metsä tuhoutuu. Metsäpaloista aiheutuva haitta on siis kaksinkertainen ja sen vaikutukset pitkäaikaiset.

Näin yksilön näkökulmasta tuntuu kovin voimattomalta. Jos päättäjätasollakin vain tunnustellaan ja odotellaan, mitä minä sitten voisin tehdä?

sademetsäpalojen mielenosoitukset

Lihan loppu

Suurimmat metsäpalot sijoittuvat Brasilian alueelle, jonne on yritetty tarjota kansainvälistä apua metsien hoidossa. Maan johto tarkastelee asiaa kuitenkin ennemmin kaupan ja kilpailun kuin ilmaston näkökulmasta. Palanut maa tuo lisätilaa tuotteille, joille myös Euroopassa on jatkuva kysyntä.

Ilmeisesti esimerkiksi Brasiliasta tuotu liha keskittyy Suomessa erityisesti ravintoloihin, jolloin sen alkuperää ei ehkä tule ensimmäiseksi ajatelleeksi. Toinen seikka on soijantuotanto. Suurin osa Amazonin alueella tuotetusta soijasta menee rehuun, jota karjaeläimet syövät. Pienempi prosentti soijasta päätyy suoraan ihmisten suihin.

sademetsäpalojen mielenosoitukset

Huolestuttavinta tässä kaikessa on mielestäni se, että palojen on sanottu olevan ainakin osittain tahallisia. Jos tuottajataho tahtoo lisäpalstoja laitumilleen, voi hän ilmeisesti tilata tuhopolttajat asialle tuosta noin vain. Ihmisen lyhytnäköisyys ja itsekkyys hirvittää. Ympäristöstä viis, kunhan kaupankäynti kulkee.

Yksilönä on siis kai tärkeintä olla tietoinen käytettävien tuotteiden alkuperästä. Sekasyöjänä on hyvä pohtia myös sitä, mitä se eläin jota syö on syönyt. Usein ei esimerkiksi tulla ajatelleeksi, että kotimaisena mainostettu ja Suomessa kasvatettu broileri on voinut syödä Brasiliassa kasvatettua soijaa.

Uutta puhtia ruokavalioon

Kasvisruuastakin voi inspiroitua aina uudestaan. Varsinkin arjen keskellä luovuus ruuanlaitossa helposti unohtuu ja monipuolinen syöminen meinaa ainakin itsellä jäädä. Ympäristötietoinen syöminen on myös suunnittelua esimerkiksi ruokahävikin kannalta.

Lupaudun siis monipuolistamaan kasvisruokavaliotani, ja etsimään uusia reseptejä! Ehkä uskaltaudun jopa ulos perinteisestä lautasmalli-ajattelusta, jossa liha on usein aterian pääraaka-aine. Vaikka ostopäätökseni eivät Amazonia suoraan pelastaisikaan, ehkä joku teistäkin inspiroituu. Toivottavasti ainakin!

Amazonin sademetsä palaa

Onko teillä jotain hyviä kasvisruokaehdotuksia/-sivustoja/-blogeja? Lukisin mielellään vinkkejä ja lisää pohdintaa aiheesta 🙂

Julkaistu

Vaatehuolto

Tiesittekö, että noin kolmasosa vaatteen ympäristövaikutuksista muodostuu siitä, miten sen omistaja sitä hoitaa?

 

NRDC

 

Tätä ajatellen aloitammekin nyt Saaran kanssa postaussarjan, jonka teemana on vaatehuolto. Aiheesta on niin paljon sanottavaa, joten päätettiin jakaa se useampaan postaukseen. Inspiraation lähteenä aiheelle on toiminut ekologisen muodin sanansaattaja, trashionista Outi Les Pyy. Vaateteollisuuden ihmisoikeus-, ympäristö- ja sosiaalisiin ongelmiin voi itse yrittää vaikuttaa harkitsemalla tarkkaan mitä ostaa ja suosia vastuullisesti toimivia yrityksiä.

 

Ensimmäisen postauksen teemana on hetki, jolloin vaate päätyy kuluttajan haltuun. Vaatteiden huolto nimittäin alkaa jo ostopäätöksestä. Siitä, kun olet löytänyt vaatteen, jonka tarvitset ja haluat. Jota kunnioitat ja josta haluat pitää huolta.

On paljon helpompi valita vaatteet päällensä kaapista, jossa on itselleen ja tyylilleen sopivia vaatteita eikä “vähän sinnepäin” olevia. Uuden vaatteen ostaminen kannattaa tehdä harkiten ja huolellisesti, hetken mieliteosta johtuvia ostoksia vältellen. Osta vain vaatteita, joita oikeasti haluat eikä vain sen vuoksi, että se on niin halpa. Mikään kunnolla ja reilulla työllä tehty t-paita ei maksa viittä euroa.

Kun täydellinen paita, farkut tai mekko on löytynyt, siitä haluaa pitää huolta. Vaatteeseen ei tulisi suhtautua kuin kertakäyttötavaraan, jonka voi heittää pois parin käyttökerran jälkeen. Vaatteeseen tulisi sitoutua ja se pitäisi haluta käyttää “loppuun”. Kun vaatteeseen on muodostettu tunneside, on luontevaa, että siitä pitää hyvää huolta.

Vaatekaupassa kannattaa jo miettiä muun muassa näitä asioita:

  • Miltä vaatteen laatu vaikuttaa? (esimerkiksi sauman vahvuuden voi tarkistaa vetämällä niitä kevyesti erikseen ja katsomalla tuleeko saumaan rako)
  • Mitä materiaalia se on?  Olenko valmis pitämään vaatteesta huolta materiaalin vaatimalla tavalla? (esimerkiksi elastaania sisältävät vaatteet eivät kestä huuhteluainetta tai kuumaa (40 °C) lämpötilaa)
  • Olenko valmis korjauttamaan vaatteen, jos se hajoaa tai kuluu?
  • Sopiiko se käytettäväksi jonkun jo omistamani vaatteen kanssa?
  • Missä tilanteissa käyttäisin sitä?
  • Sopiiko vaate tyyliini, olemukseeni ja tarpeisiini? (Eihän mekon helma ole liian lyhyt minulle, housut liian kireät…)

 

 

Aiheesta lisää:

Outi Les Pyyn blogi

Hyvän mielen vaatekaappi – Rinna Saramäki

Hyvä dokumentti vaateteollisuudesta: The True Cost (löytyy ainakin Netflixistä)

 

Mitä ajatuksia aihe teissä herättää? Mistä asioista haluaisitte lukea vaatehuollon yhteydessä?

 

-Maria & Saara