Kirjoitettu

Ympäristöystävällisempiä matkustusvalintoja

Koska viimeksi kirjoitin lentämisestä ja pohdin asioita vähän isommalla skaalalla, ajattelin tällä kertaa pureutua aiheeseen yksilön tasolta. Aikaisemminkin on käynyt ilmi, etten ole mikään ympäristöpyhimys itsekään ja matkustan suhteellisen tiheään tahtiin. Jutussa seuraavat pohdinnat ovat siis kulkeutuneet mieleeni omilla matkoiltani, mutta myös muutamilta sivustoilta joita lueskelin, kun tein taustatutkimusta aiheesta. Kertokaahan, mitä mieltä olette!

Tälläkin hetkellä maapalloa kiertää noin 1.2 miljardia turistia matkustaen kotimaidensa ulkopuolelle, ja useimmiten matkustustapana on lentäminen. On olemassa ainakin neljä tapaa, joilla lentomatkustamisen ympäristövaikutuksia voitaisiin vähentää: ostamalla päästökauppaosuuksia, edelleen kehittämällä lentokoneita ja biopolttoaineita niiden käyttöön, sekä suunnittelemalla matkareitit tehokkaammin.

Kun tällainen yksittäinen pulliainen sitten lähtee maailmalle, tuntuvat puheet päästökaupasta ja biopolttoaineista ainakin itsestä aika vaikeilta aiheilta. Jos edessä siintä loma kaukomailla tai jälleennäkeminen läheisten kanssa, puiden istuttaminen ei välttämättä ole ensimmäinen asia, joka nousee mieleen. On kuitenkin olemassa monta pientä tapaa, joilla omia matkustustottumuksia voi muuttaa ympäristöystävällisempään suuntaan.

Lennä kevyemmin ja suoraan

Toinen ympäristölle merkittävä asia on tuo lentoreittien tehokkaampi suunnitteleminen. Tämä aspekti koskee sekä lentoyhtiötä että yksittäisiä matkustajia, ja olen itse nykyään valmis ostamaan suoran lennon välilaskun sijaan, vaikka sen hinta on usein hieman kalliimpi. NASA:n raportin mukaan 25 prosenttia lentomatkustamisen päästöistä syntyy koneen noustessa ja sen laskiessa.

Mitä pidemmän matkan aikoo siis matkustaa, sitä järkevämpää on ottaa lentokone esimerkiksi auton sijaan. Nousun ja laskun välinen matka lentokoneella kuluttaa ympäristöä autoilua vähemmän pidemmillä etäisyyksillä. Lisäksi harvalla on aikaa ajaa useita päiviä esimerkiksi toiselle puolelle Eurooppaa, kun lentokoneella sama matka taittuisi muutamassa tunnissa. Lentoa valitessa business-luokassa matkustaminen on luonnollisesti ympäristölle haitallisempi valinta, sillä samaan tilaan mahtuu silloin vähemmän ihmisiä.

Nauti ja arvosta matkaasi

Matkustaessani New Yorkiin muutama viikko sitten lentoluokkani oli ECO-light, sillä mukanani ei ollut reppua suurempia matkatavaroita. Taisin naurahtaa ääneen tämän huomatessani. On toki todettava, että lentoyhtiöt lähtevät jokseenkin kyseenalaiselle tielle markkinoidessaan palveluitaan ympäristöystävällisinä tekoina. Faktahan on, että huvin vuoksi matkustaminen pitäisi lopettaa kokonaan. Jos kuitenkin lentokone kutsuu, on jotain mitä jokainen voi omalla sarallaan tehdä. *EDIT- Eco-light lipputyyppi tarkoittaa economy-luokan lippua ilman ruumalaukkua.

Niille joille reissukipinä on kaikesta huolimatta kuolematon, muiden tekijöiden lisäksi kohteessa kannattaa viipyä hieman pidempään, jotta matkaan ei tarvitsisi lähteä niin usein. Kolmen viikon aikana kerkeää tapaamaan ystäviä ja perhettä jo useaan otteeseen, jolloin seuraavan matkan varaamisenkin voi siirtää vähän pidemmän ajan päähän.

Zero waste travel

On paljon asioita, joihin olen huomannut pystyväni vaikuttamaan matkustaessani. Ensinnäkin, pyrin aina lentämään ilman ylimääräisiä matkatavaroita. Cabin-laukun kanssa lentäminen ei ole ainoastaan halvempaa, mutta myös kevyempää. Jos jokainen lentomatkustaja jättäisi esimerkiksi toisen kenkäparin kotiin, vaikutus lentokoneen kokonaispainoon olisi jo huomattava. Puhumattakaan kokonaisista matkalaukuista.

Ilman ruumaan menevää laukkua on toki mietittävä millaisia tavaroita saa viedä lentokentän turvatarkastuksen läpi mukanaan. Moni ei muista, että ruokaa saa ottaa mukaansa. Ekologisen matkaajan ensimmäisten matkavarusteiden tulisikin olla kestävät ja pestävät ruoka- ja juomavälineet. Esimerkiksi keskikokonoinen lasipurkki käy niin ruuan säilytykseen kuin veden juontiinkin, ja sen voi pestä ja kuljettaa. Kätevää, sanoisin.

Kuljetan turvatarkastusten läpi aina myös tyhjän vesipullon, jonka täytän terminaalissa. Ympäristön lisäksi myös lompakko kiittää, kun rahat eivät kulu lentokentän ylihinnoiteltuihin vesipulloihin ja usein muovipakattuihin ruokiin. Usein kannan mukanani myös konepestävää kahvimukia, johon pyydän kahvini usein täytettävän.

Bambulankalaput mukaan matkalle

Matkustaessa kannattaa kiinnittää huomiota myös hygieniatuotteisiin. Jos pakkaa mukaansa esimerkiksi shampoon ja hoitoaineen pieniin kestopakkauksiin, voi välttää hotellien pikkumuovipullot. Toisaalta moni kosmetiikkafirma valmistaa pakkauksensa ympäristöystävällisistä materiaaleista jo nyt, joten aina kannattaa olla valppaana ja tietoinen ostoksia tehdessään.

Ekoarjen 100% bambulangasta virkatut kestovanulaput ovat kätevä tapa vähentää kauneudenhoidosta aiheutuvaa ympäristöjätettä, ja ne kannattaa ottaa mukaan myös matkalle. Bambu on materiaalina ympäristöystävällisempää, ja kestovanulappujen lanka lähes käsittelemätöntä ja siten ympäristölle vähemmän haitallista. Täällä Marian kirjoittama postaus aiheesta, jos haluatte lukea lisää.

Lähteet
Baltic Outlook Inflight Magazine, September 2018, sivu 36
https://www.youtube.com/watch?v=Bng59mZG5No
https://www.dw.com/en/how-to-be-a-travel-addict-and-still-spare-the-environment/a-19056854
https://www.nytimes.com/2017/07/27/climate/airplane-pollution-global-warming.html
https://www.dw.com/en/to-fly-or-not-to-fly-the-environmental-cost-of-air-travel/a-42090155
Kirjoitettu

Ekologinen lentäminen – onko sellaista edes?

On yleisesti hyväksytty, että lentomatkustaminen aiheuttaa noin kaksi prosenttia koko maailman kasvihuonepäästöistä. Tähän  lukuun ovat useimmat lentoyhtiötkin tyytyneet, vaikka todellisuudessa lentomatkustamisesta aiheutuvat päästöt ovat noin viiden prosentin luokkaa. Miten lentämisestä voisi tehdä ekologisempaa?

Huomionarvoista on myös todeta, että suurin osa maailman ihmisistä ei lennä koskaan. Esimerkiksi vuonna 2017 vain noin kolme prosenttia maailman väestöstä lensi, ja noin 18 prosenttia kaikista maailman ihmisistä on koskaan elämässään lentänyt. Ympäristöryhmä Germanwatchin muutama vuosi sitten tehty tutkimus kertoo, että yhden hengen meno-paluumatka Saksasta Karibialle lentokoneella tuottaa noin 4000 kiloa hiilidioksidia. Saman verran kuin 80 tanzanialaista tuottaa keskimäärin vuodessa.

Vastuu lentomatkustamisen ympäristövaikutuksista kasaantuu siis pienelle kansanosalle, vaikka lentomatkustamisen suosio ja on  tosin jatkuvassa kasvussa. Vuoteen 2030 mennessä lennettyjen lentojen määrä tulee todennäköisesti tuplaantumaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Vielä nopeammin lentojen määrä tulee kasvamaan Aasian ja Lähi-Idän alueella.

Lentomatkailun ympäristövaikutuksiin on viime vuosina alettu kiinnittää enemmän huomiota . Vuoden 2016 lokakuussa 191 maata laati Pariisin ilmastosopimusta myötäilevän suunnitelman, jossa valtiot sitoutuvat vähentämään lentomatkailun aiheuttamia päästöjä vuoteen 2035 mennessä. Kuitenkin suuret päästöjen aiheuttajavaltiot kuten Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat ovat tiedettävästi jättäytyneet sopimuksen ulkopuolelle. Näiden maiden hallussa on myös osa maailman suurimmista lentoyhtiöistä.

Kasvata puita – lennä ekologisemmin

Lentoyhtiöt yrittävät pienentää ympäristökuormaansa usealla tavalla, esimerkiksi hyvittämällä lennoista aiheutuvia päästöjä vaihtoehtoisilla ympäristöteoilla. Usein vastuu päästöjen hyvittämisestä jää kuitenkin yksilölle, sillä vaikka monet lentoyhtiöt tarjoavatkin tätä vaihtoehtoa, siitä on usein maksettava enemmän ja niistä on itse otettava selvää. Onneksi internet on kuitenkin pullollaan mittareita, joiden avulla on kätevää laskea omasta lentomatkasta aiheutunut hiilijalanjälki.

Kun ostat päästöhyvityksiä, maksat saadaksesi hiilidioksiidia ulos ilmakehästä, jota olet lentomatkan aikana tuottanut. Esimerkiksi puiden kasvattaminen poistaa ilmakehästä hiildioksidia ja tuottaa siihe happea. Jotkin lentoyhtiöt, kuten Air Delta tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden lahjoittaa alle kymmenen dollarin summan lennon yhteydessä tuulimyllyille Texasissa, tai metsien ympäristönsuojeluohjelmaan Perussa.

Lentäminen olisi myös vähemmän ympäristöä kuormittavaa, jos biopolttoaineet olisivat aktiivisemmin käytössä. Ekologisempia polttoaineita on ollut käytössä vuodesta 2011 saakka. Biopolttoaine valmistetaan usein luonnollisista aineista, kuten merilevästä tai maatalousjätteestä. Lentoyhtiö Unitedin mukaan biopolttoaineen käyttö vähentäisi lentomatkustamisen päästöjä noin kuudellakymmenellä prosentilla, verrattuna tavallisen polttoaineen käyttöön.

Lentoreitilläkin on väliä

Jotkut tutkimukset ovat esittäneet, että myös lentokoneen reittiä ja lentokorkeutta muuttamalla voitaisiin ehkäistä ilmaston lämpenemistä. Mitä kuumemmat olosuhteet ovat, sitä enemmän polttoainetta kuluu lentokoneen viilentämiseen ja etenemiseen, sillä lämmin ilma on ohuempaa. Samasta syystä lämpimään kohteeseen saavuttaessa lentokoneen henkilökunta saattaa pyytää sulkemaan ikkunat, jotta auringonvalo ei kuumentaisi konetta entisestään. Eihän tämä tietenkään estä koko lentomatkan aikana tuotettuja päästöjä, mutta se on esimerkki siitä, miten lentoyhtiötkin ovat kiinnostuneita ympäristön säästämisestä.

Lentoreitin lämpötilan lisäksi yksinkertaisesti lentoreitin lyhentämisen vaikutukset ovat suorat ympäristölle. Mitä enemmän välilaskuja, sitä enemmän päästöjä, sillä koneen nousu ja lasku kuluttavat noin 25% koko lentomatkan polttoaineesta. Paremmalla reittien suunnittelulla lentomatkustamisen kokonaiskulutusta voitaisiin laskea jopa kymmenellä prosentilla.

Pieni valinta – suuri merkitys

Lopulta lentäminen ei koskaan tule olemaan täydellistä. Vaikka halpalentoyhtiöt ovat pullollaan pidennettyjä viikonloppuja, kaupunkilomia ja edullisia lomalentoja kaukomaille, onko meidän todella lennettävä niin paljon? Suurin ympäristöteko lentämisen kannalta onkin yksinkertaisesti lentää vähemmän. Yksittäisillä valinnoilla on merkitystä niin matkakohdetta valittaessa, matkavalmisteluissa ja esimerkiksi oikean lentoyhtiön kartoittamisessa.

En ole alan asiantuntija, ja olen oppinut asiaan perehtyessä paljon itsekin. Kaikki mielipiteet, uudet näkökulmat ja ideat ovat aina tervetulleita, ja lukisin niitä mielelläni jos heitätte ne kommenttiboksiin. Jatkan ekologisemman matkailuteeman ympärillä myös seuraavissa postauksissa. Stay tuned!

Lähteet
https://www.nytimes.com/2016/10/07/science/190-countries-adopt-plan-to-offset-jet-emissions.html?mcubz=1&_r=0
https://www.nytimes.com/2017/07/27/climate/airplane-pollution-global-warming.html
https://www.dw.com/en/to-fly-or-not-to-fly-the-environmental-cost-of-air-travel/a-42090155 
Kirjoitettu

Hävikkiviikko

Tällä viikolla vietetään Hävikkiviikkoa! Sen tarkoituksena on levittää tietoisuutta ruokahävikistä ja antaa vinkkejä, kuinka sen määrää voi vähentää helposti. Siitä hyötyy niin ympäristö kuin oma talouskin. Ruokahävikillä tarkoitetaan roskiin päätyvää ruokaa, joka olisi voitu välttää säilyttämällä tai valmistamalla ruoka eri tavalla. Hävikkiviikon järjestää vuosittain Kuluttaja-lehti, joka kannustaa kaikkia lähtemään mukaan kampanjaan.

Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa, mutta kaikkein eniten kotitalouksissa.

Ruoka aiheuttaa jopa kolmasosan ilmastovaikutuksistamme. Sen tuotantoon kuluu paljon vettä ja maa-alaa. Ruokahävikkiin on siis syytä kiinnittää huomiota, jos haluaa elää ekologisemmin ja kestävämmin. Jo pieni määrä hävikkiä on ympäristövaikutuksiltaan suurempi kuin muovipakkaus, johon se on pakattu.

 

“Kolmannes maailman viljelyskelpoisesta maasta käytetään sellaisen ruuan tuotantoon, joka lopulta jää käyttämättä.”

 

Hävikkiviikon mukaan suomalaisten ruokahävikki syntyy suurimmalta osin kotitalouksissa. Suomalainen heittää ruokaa pois keskimäärin 24 kg syömäkelpoista ruokaa. Tämän määrän hiilidioksidipäästöt ovat yhtä suuret kuin 100 000 keskivertohenkilöauton.

Ruokahävikin määrä on ollut ehkä yksi hankalimmista asioista kotitaloudessamme. En oikein itsekään tiedä syytä tähän, emme voi käyttää edes lapsia tekosyynä. Hävikkiviikon sivuille on onneksi listattu monia hyviä ja simppeleitä neuvoja ruokahävikin vähentämiseen kotona. Listasin tähän ne kohdat, joihin itse aion jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota ja lisäsin myös muutaman oman vinkin.

  • Aistinvarainen arviointi. Jos ruoka ei näytä tai tuoksu pilaantuneelta, eikä viimeinen käyttöpäivä ole mennyt, kokeile maistaa pieni pala. Luota aisteihisi.
  • Asettele nopeimmin pilaantuvat tuoretuotteet silmiesi korkeudelle samalle hyllylle jääkaappiin, jolloin ne ovat näkyvillä aina kun avaat kaapin.
  • Vältä nälkäisenä kauppaan menemistä.
  • Valmista ruokaa jääkaapin jämistä. Munakkaaseen tai pastakastikkeeseen saa laitettua niin vihanneslokeron nuhjuuntuneen sisällön kuin vajaat kerma- tms. purkit! Ylikypsät hedelmätkin saa upotettua smoothien joukkoon. On hauska suunnitella, mitä kaikkea jo kaapista olevista aineksista saakaan loihdittua.
  • Suunnittele viikon ruuat etukäteen. Tämä on osoittautunut meillä kaikkein toimivimmaksi ratkaisuksi, joka säästää myös rahaa.
  • Lisää hyviä vinkkejä löydät tämän sivun lopusta.

Lisävinkkinä vielä, että ylijäänyt ruoka kannattaa kotona suojata Bee’s Wrapeillä ja säilyttää jääkaapissa. Käärimme kotona leivät mehiläisvahakääreeseen, sillä silloin ne pysyvät pehmeinä pidempään. Myös eväät on helppo ottaa mukaan Bee’s Wrapilla suojattuna.

 

“Globaalisti tuotetusta ruuasta jää vuosittain käyttämättä:

  • 30% viljasta eli 763 miljardia pastapakkausta

  • 20% maitotuotteista ja munista eli 574 miljardia kananmunaa

  • 35% kalasta ja merenelävistä eli 3 miljardia Atlantin lohta

  • 45% hedelmistä ja vihanneksista eli 3,7 biljoonaa omenaa

  • 20% lihasta eli 75 miljoonaa lehmää

  • 20% öljy- ja palkokasveista

  • a eli sellainen määrä oliiveja, joka tarvitaan 11 000:n olympiamittaiseen uima-altaaseen mahtuvan oliiviöljyn tuottamiseen

  • 45% juuri- ja mukulakasveista eli 1 miljardia pussillista perunaa”

 

Lähde: Hävikkiviikko

 

Miten sinä olet ottanut tai otat osaa hävikkiviikkoon? Mitkä ovat parhaat vinkkisi ruokahävikin vähentämiseen? 🙂  

Kirjoitettu

Plogging – ekologista liikuntaa

Kunto kohenee ja luonto siistiytyy. Kuulostaa aika mukavalta, eikö? Kesän jälkeen monella alkaa arki, ja palataan takaisin myös liikuntaharrastusten pariin. Voisitko kuvitella nappaavasi mukaan lenkille roskapussin ja kerätä matkalta muutaman maahan jääneen roskan?

Itse ainakin voisin, ja nyt se on helpompaa kuin koskaan. Roskajuoksutapahtumia on järjestetty ensi kertaa myös Suomessa kesän 2018 aikana, ja niihin on mahdollista osallistua kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina vielä syyskuussakin. Myös Maailman siivouspäivänä (World Cleanup Day) 15. syyskuuta roskajuoksutapahtuma järjestetään ainakin Helsingissä Lapinlahdella ja Pasilassa sekä Tampereella.

Mikä ihmeen Plogging?

Roskajuoksu eli Plogging on Ruotsista lähtöisin oleva yhteisöllinen ilmiö, jossa yhdistyvät hölkkä (jogging) ja poimiminen (plocka upp). Maailmanlaajuinen ekologinen liikuntatrendi on vihdoin rantautunut myös Suomeen, ja tapahtumia voi järjestää kuka tahansa, missä tahansa.

Mari Laitinen kerää roskia lenkkeillessään joka päivä, sillä kokee sen olevan ainoa simppeli tapa vaikuttaa konkreettisesti ongelmiin. @marisusalaitinen perusti Instagramtilin aloittaakseen yhden naisen roskakapinan roskaamista ja kertakäyttöyhteiskuntaa vastaan. Ympäristövaikutusten lisäksi lajilla on positiivinen vaikutus sekä Laitisen mieleen että kehoon.

” Jokaisen lenkin jälkeinen hyvänolontunne saa liikkumaan entistä enemmän. Roskien kerääminen voi olla cool, ja sitä voi tehdä ikään ja sukupuoleen katsomatta. ” 

Laitisen roskankeräysharrastus alkoi Aasian lomamatkoilla useita vuosia sitten, kun paratiisirannat lainehtivat roskassa. Maapallon todellinen tila valkeni Laitiselle noin kolme vuotta sitten tämän hankittua sup-laudan. Nyt Laitinen kerää roskia päivittäin milloin milläkin kulkuvälineellä, työmatkallakin.

” Roskaa vaan kellui vastaan loputtomina virtoina Siaminlahdella ja Andamaanienmerellä. Tuolloin elin vielä illuusiossa, että Suomi on maailman puhtain maa,” Laitinen kertoo.

Äkkiä naiselle valkeni, että näin ei ole. Tupakantumppeja, -askeja, kertakäyttöastioita ja kaikkea maan ja taivaan väliltä sattui Laitisen tielle kaupungin kaduilla ja keskellä metsää.

 

Aluksi kyse oli vain esteettisestä haitasta, mutta Laitinen halusi perehtyä aiheeseen tarkemmin. Nopeasti selvisi, että esimerkiksi mikromuovia on myös Suomen sisävesissä, ilmassa ja mahdollisesti hanavedessäkin.

 

” Vaikka itse ei roskaisikaan, valitettavasti meillä on vain yksi maapallo, joka on meidän kaikkien koti. Siksi jokaisen intressissä ois vähän niin kuin pitää siitä huolta,” Laitinen sanoo.

 

Vinkkejä Plogging-treeniin

On tärkeää muistaa, ettei Ploggingin harrastamiseen vaadita suurtapahtumaa. Roskajuoksemaan voi lähteä yksin, ystävien tai lemmikin kanssa. Tutulle lenkkipolulle voi pyrähtää kävellen tai juosten. Helsingissä on kokeiltu roskasuppailuakin.

  1. Tahdin määräät sinä

Treenin tehokkuus ja intensiteetti riippuvat nopeudesta ja kerättävien roskien määrästä. Ploggingissa tarkoituksena ei ole kerätä kaikkia tielle sattuvia roskia, vaan osan voi jättää muillekin. Roskia voi noukkia matkaltaan silloin tällöin, ja treeni kulkee näin omilla ehdoilla. Vaihtelua saa vaikkapa ottamalla spurtteja roskalta toiselle.

  1. Poimiminen kehittää lihaskuntoa ja tasapainoa

Liikuntamuoto on hyvää treeniä etenkin reisille ja pakaroille, kun roskia keräillessä joutuu juoksun lisäksi kyykkimään ja kurkottelemaan. Kun juokset monen kilon roskasäkin kanssa kilometrejä, myös hauis saa osansa treenistä. Roskajuoksu on siis normaalia juoksemisharrastusta monipuolisempaa, ja siinä kehittyvät jalkojen lihasten lisäksi myös keskivartalon lihakset.

  1. Puhdasta matematiikkaa

Itselleen kannattaa asettaa roskankeräystavoite, jonka avulla ympäristö tulee siistiksi huomaamatta ja kerättävien roskien määrä kasvaa. Jos jokaisella liikkumallaan kilometrillä yrittää kerätä vaikkapa viisi roskaa, kymmenen kilometrin juoksulenkin aikana on luonnosta kadonnut roskia jo 50.

Lähtisitkö roskapussin kanssa lenkille? Entä aiotko osallistua Maailman siivouspäivään 15. syyskuuta?

Kivaa syksyistä viikkoa,

Roosa

Pisst! Olen Ekoarki.fi:n uusin tulokas, ja esittelyni pääset lukemaan täältä.

Kirjoitettu

Kirjoittajaesittely

Kuka olen ja mistä kirjoitan?

Tervehdys! Olen Roosa, opiskelija ja aloitteleva freelance-toimittaja. Olen suorittanut kansainvälisen politiikan kandidaatin tutkinnon Turussa, ja syksyllä uudet tuulet puhaltavat minut Hollantiin poliittisen viestinnän maisteriopintoihin. Mieluisimmat aiheeni käsittelevät usein jollain tapaa yhteiskunnan kiperimpiä kysymyksiä kuten ympäristöä ja ihmisoikeuksia.

Miksi Ekoarki.fi?

Halusin lähteä mukaan Ekoarjen kasvavaan tiimiin, sillä koin sen olevan kiinnostava ja ajankohtainen foorumi tärkeille asioille. Ystäväni Maria ja Joonas ovat jo nyt saaneet aikaan hienon ympäristötietoisen yhteisön, jonka kasvussa saan ylpeänä olla mukana. Parhaimmassa tapauksessa pohdintani nostavat esiin tärkeitä kysymyksiä ja innostavat ihmisiä tekemään tietoisempia ympäristövalintoja matalalla kynnyksellä. Tämä tarkoittaa minulle sitä, ettei ekologisten tekojen tarvitse aina olla mullistavia muutoksia, ja pienemmistä valinnoista on helppo edetä kohti ympäristölle armollisempaa elämää.

Miten edistän kestäviä elämäntapoja?

Ekologisuus on hiipinyt omaan elämääni asteittain, osaksi varmasti opintojeni myötä, jossa tietous ympäristön tilasta on kasvanut seuratessa maailman tapahtumia muutenkin. Ulkomailla oleskellessani olen tajunnut, kuinka edistyksellisiä Pohjoismaissa ja Suomessa ympäristöasioissa ollaan. Ruokakaupat ja ravintolat ovat pullollaan kasvisvaihtoehtoja. Julkinen liikenne on helposti saatavilla, ja kaupungissa aina asuneena autoilua on ollut helppo välttää. Kierrättäminen kuuluu täällä lähes jokaiseen kotitalouteen, ja jätteiden lajittelu on monelle suomalaiselle itsestäänselvyys. Ympäristöystävällisten valintojen tekeminen on, ainakin omassa elämässäni ollut Suomessa todella helppoa. Onkin siis melko vanhentunutta sanoa, että ekologinen elämä olisi vaikeaa tai hankaloittaisi arkea.

En ole mikään ympäristöpyhimys, joka välttäisi omassa elämässään kaikki ympäristöä kuormittavat valinnat. Unohdan toisinaan kestokassin kotiin kauppareissulla ja ostan silloin tällöin vaatteita uutenakin. Ajan joskus yksityisautolla, vaikken itse kuitenkaan sellaista omista. Vaikka tuleva kotikaupunkini Amsterdam onkin tunnetusti pyörien luvattu kaupunki, lennän lentokoneella vähän liiankin usein, sillä liikkuvaisessa elämäntavassa sen välttäminen tuntuu olevan lähes mahdottomuus. Lihaa tai maitotuotteita en kuitenkaan juuri syö, sekä terveydellisistä, eettisistä että ympäristösyistä.

Juttuideoita?

Vaikka arkeeni kuuluu myös ympäristöä kuormittavia tekoja, pyrin kuitenkin niitä tietoisesti vähentämään. Yksi teko on raapustaminen tähän blogiin. Kirjoitukseni tulevat varmasti poukkoilemaan laidasta laitaan, mutta niitä sitovana teemana ovat varmasti ekologisuus ja ajankohtaiset ilmiöt niin Suomessa kuin maailmalla.

Olisi tosi kiva kuulla, millaisista aiheista olisit kiinnostunut lukemaan?

Kirjoitettu

Hieman materiaaleista

Saatiin sivustomme kautta mielenkiintoinen kysymys, jossa pohdittiin trikoisia kestovanulappuja, niiden materiaaleja ja väriaineita. Valitettavasti lähettäjän sähköpostiosoite oli kirjoitettu ilmeisesti väärin, joten emme saa toimitettua vastausta hänelle sähköpostitse. Toivottavasti tämä postaus kuitenkin tavoittaisi kysyjän.

Kysyjä on oikeista asioista huolissaan ja on hyvä muistaa, että näitä asioita on hyvä pohtia yleisestikin vaatetuskankaissa. Saara onkin perehtynyt aiheeseen paljon ja hänen avullaan yritetään antaa mahdollisimman kattava vastaus kysymykseen. Näistä asioista on tulossa vielä lisää postauksia myöhemminkin!

Trikoo on neulosta ja sitä voi tehdä monesta eri materiaalista. Neulos itsessään on joustavaa, jousto ei siis välttämättä tarkoita sitä, että siihen olisi lisätty jotain synteettistä. Useimmiten trikoo on puuvillaa, mutta harmillisen usein siihen on lisätty esim. elastaania (synteettinen keinokuitu). Keinokuituisista tekstiileistä saattaa irrota mikromuovia, jonka mahdolliset terveys- ja ympäristövaikutukset ovat herättäneet tärkeää keskustelua viime aikoina.

Materiaalitietojen pitäisi aina löytyä tuotteesta, mutta jos niitä ei jostain syytä löydy, on hyvä kysyä niitä valmistajalta. EU-asetusten mukaan kuitusisältö täytyy ilmoittaa. EU:ssa valvonta on muutenkin tarkkaa, joten kannattaa suosia sen sisällä valmistettuja lankoja, kankaita ja tuotteita yleensäkin, jos mahdollista.

Kysyjää kiinnosti myös tekstiilien ompelulankojen materiaalit. Yleisesti ompelulangat ovat polyesteria, toki löytyy myös puuvillasta ja villastakin valmistettuja, mutta niitä harvemmin käytetään. Polyesteria käytetään, koska se on kestävää, lujaa ja sen valonsietokyky on hyvä. Hinnalla on myöskin todennäköisesti vaikutusta.

Jos kankaat ja niistä mahdollisesti irtoavat mikrokuidut mietityttävät tai haluaa ylipäänsä ajatella terveyttä ja ympäristöä, niin kannattaa suosia luonnonkuituja. Tällöin tarvitaan hieman materiaalitietoutta, jossa me yritämme olla avuksi. Jos haluaa välttää synteettisiä kuituja, (joiden raaka-aineena on maaöljy), on hyvä tietää, mitä ne ovat ja mitkä ovat niiden lyhenteet. Tässä muutama yleisesti käytetty tunnus:

Elastaani EL tai EA
Akryyli PAN
Polyamidi PA
Polyesteri PES
Polypropeeni PP

 

Väriaineissa kannattaa pyrkiä suosimaan öko-Tex standardi 100-merkittyjä tekstiilejä. Merkintä tarkoittaa että tuotteet on testattuja ja hyväksyttyjä sen osalta, etteivät ne sisällä terveydelle haitallisia kemikaaleja tai väriaineita. Myös kasvivärjäys on turvallinen vaihtoehto. Toisaalta, sertifikaatit maksavat, eikä pienillä yrityksillä välttämättä aina ole niihin rahaa. Vaikka sertifikaatti siis puuttuisikin, voi tuote silti olla myrkytön ja ympäristöä ajatellen värjätty. Tässä artikkelissa oli hyvä huomio aiheeseen liittyen: “Jos tuotteessa kerrotaan, mistä materiaali on kotoisin tai minkälaisella menetelmällä se on tehty, se on yleensä positiivinen asia, sillä mitään negatiivista tuskin kerrottaisiin.” Läpinäkyvyys on tärkeää ja kannattaakin suosia yrityksiä, jotka kertovat avoimesti toiminnastaan.

Jos haluaa perehtyä enemmän kankaiden turvallisuuteen, suosittelisimme tutkimaan esimerkiksi Vihreät vaatteet -sivustoa. Kemikaaleja ja myrkkyjä vaatteissa ja kankaissa voi yleisesti välttää käyttämällä luomulaatuisia luonnonkuituja. Esimerkiksi puuvillan tuotannossa käytetään paljon kemikaaleja, mutta luomupuuvilla on tämän suhteen parempi valinta, sillä sen viljelyssä kemikaaleja ei saa käyttää.

Palatakseni vielä alkuperäisen kysymyksen aiheeseen kestovanulapuista. Meillä myytävät Saara Kohtalon valmistamat kestovanulaput on tehty 100% bambulangasta ja ne on värjätty vähin kemikaalein ympäristöä ajatellen. Ne ovat turvallisia eivätkä sisällä ollenkaan muovia. Tästä pääset käyttämämme langan tietoihin.

Toivottavasti tästä oli apua muillekin näitä asioita pohtiville! Jätäthän kommenttia tähän ja jatketaan keskustelua tärkeästä asiasta 🙂 Tämä on tärkeä ja laaja aihe, mihin palataan jatkossakin.

-Saara & Maria

Kirjoitettu

Kestoliivinsuojat by Saara Kohtalo

Tässä Saaran kertomana tarina uuden tuotteemme, kestoliivinsuojien, takana <3 :

 

Liivinsuojat tulivat mulle uudestaan ajankohtaiseksi viime joulukuussa kun meidän kolmas poikamme syntyi.

Maito nousi jälleen hyvin. Jo laitoksella alkoi liivinsuojien suurkulutus, ja mieleeni muistui aikasempien imetysten liivinsuojien tarve ja määrä. Esikoisen kohdalla reilu seitsemän vuotta sitten kokeilin kankaisia kestoliivinsuojia. Olin niihin niin pettynyt että päätin tuolloin etten enää ikinä moisia käytä. Huh, ne oli kamalat! Ne suorastaan hylkivät maitoa.

Tällä kertaa kuitenkin omatunto kolkutti heti ensimmäisten viikkojen aikana ja ajattelin ryhtyä toimeen. Teen hyvät kestoliivinsuojat, sellaiset joita oikeasti haluan käyttää. Ja koska mulla oli niin huonot kokemukset kankaisista kestoliivinsuojista niin halusin kokeilla kuinka virkatut toimisivat.

Olin juuri löytänyt Blockwallahin ihanat langat ja valmistanut heidän bambulangastaan uudet kestovanulaput. Ihanan pehmeä lanka toimisi varmasti hyvin myös liivinsuojissa. Ja niinhän se toimii. 🙂 Tämä bambulanka on vähiten käsiteltyä, mitä olen bambulangoista tähän mennessä löytänyt. Ominaisuuksiltaan se on hyvin imukykyinen, hengittävä, pehmeä ja kiiltävä. Se myös kestää hyvin pesuja.

Virkatut liivinsuojat näyttävät kauniilta, ovat pehmeät ja tuntuvat miellyttäviltä niin käteen kuin rinnallekin.

Nyt asia jo vähän naurattaa, mutta tosiaan jännitin ekaa testipäivää ihan hirveästi. Vaikka tiesin bambulangan imukyvyn, niin kyllä epäilytti, että riittääkö se. Imukyky oli kuitenkin loistava. Mulla tulee maitoa paljon ja oli todella kiva huomata kuinka suojat keräsivät “ylivuodot”.

Materiaali itsessään on hengittävä ja niin se toimii myös liivinsuojissa. Pienet maitotihkut kuivuivat hyvin suojiin. Ihanaa, nämä toimii!!

Nyt oon käyttänyt omia kestoliivinsuojia kohta kolme kuukautta, enkä mielellään enää käytä mitään muita. Kertakäyttöiset kulkee tässä rinnalla silloin kun olen ollut laiska pyykinpesijä.

Ihania imetyshetkiä äidit, toivottavasti innostutte kokeilemaan <3

 

Pesuohjeita:

 

Kestoliivinsuojat voi pestä pesukoneessa 40 asteessa käyttäen pesupussia, joka tulee liivinsuojien mukana. Olen testannut myös pesua 60 asteessa ja hyvin ovat tuntuneet senkin kestävän.

Suosittelen myös käsinpesua. Se pidentää tekstiilien elinikää ja on helppoa ja nopeaa.

Olin taannoin Outi Pyyn Ekopyykkiä luennolla ja sain muistutuksen perusraaka-aineiden käytöstä myös pyykinpesussa. Saippuathan ovat alunperinkin keksitty juuri tekstiilien puhdistamiseen. Esimerkiksi Aleppo-saippua tehdään edelleen alkuperäisellä reseptillä.

Laadukkailla luonnonkosmetiikan palasaippuoilla voi siis hyvin pestä myös pyykin. Edellä mainittu Aleppo-saippua on yksi mun henkilökohtaisista suosikeistani ja käytän juuri tätä saippuaa kestotuotteiden käsinpesussa.

Kolmen pienen pojan äitinä sitä on oppinut tehokkaaseen ajankäyttöön ja otankin useasti likaiset kestovanut ja -liivinsuojat suihkuun mukaan ja pesen ne siellä 🙂

Ps. ekopyykinpesusta kiinnostuneille, käykää Outi Les Pyyn blogista katsomassa ihanat reseptit ekologisiin pyykiinpesuaineisiin <3

Aurinkoista kevättä!

-Saara

Kirjoitettu

Ekologisempi vappu

Ajattelin nyt jatkaa samanlaisella teemalla kuin Ekologisempi joulu -postauksessa. Kiinnostaisiko teitä tällainen juttusarja liittyen juhlapyhiin ja miten niitä voisi juhlistaa ehkä vähän ekologisemmin? 🙂

 

Vapun jälkeen puistoihin jää paljon jätettä, joka ei ole syystä tai toisesta löytänyt tietään roskikseen tai kierrätykseen asti. Onneksi tänäkin vuonna esimerkiksi Turussa TYY:n ympäristösiiven SiistiVappu-kampanja muistuttaa juhlijoita omien jälkien korjaamisesta ja vapaaehtoiset siivoavat juhlinnan jälkiä vappupäivänä.

Muutamalla simppelillä muutoksella luonto kiittää ja vähennät vapun roskakuormaa ja muuta ympäristörasitusta alun alkaenkin:

  • Vapun aikaan kauppoihin tulee myyntiin paljon erilaista (usein kertakäyttöistä ja muualta tuotua) vappukrääsää, joka kannattaa jättää kauppaan. Ilmapallot, serpentiinit ja muut vappuhärpäkkeet ovat usein käytännössä roskaa, joka heitetään pois kerran käytön jälkeen.
  • Lapsille kivaa tekemistä voisi olla sormivirkkaamalla oman serpentiinin tekeminen, se ei hajoa heti vaan kestää useamman vuoden! Paperinen serpentiini sisältää kemikaaleja, minkä takia se ei sovellu paperinkeräykseen tai kompostoitavaksi.
  • Vaihda kertakäyttöastiat oikeisiin astioihin. Monet valmiit piknikastiastot ovat todella kivan näköisiä!
  • Pakkaa vapun piknikeväät muovikelmun sijaan esimerkiksi mehiläisvahakääreisiin tai muihin kestäviin säilytysrasioihin.
  • Puistojen roskikset saattavat täyttyä vappuna nopeasti, joten reppuun kannattaa pakata myös omia roska- ja biojätepusseja.

Kierrätys:

Kun jätettä kuitenkin välttämättä tulee, niin laitoin Lounais-Suomen jätehuollolle sähköpostia kysyäkseni vinkkejä vapun kierrätykseen. Heiltä olikin sopivasti ilmestynyt mediatiedote aiheeseen liittyen. Poimin tähän muutamia esimerkkejä heidän kattavasta lajittelulistastaan, joka kannattaa käydä lukemassa läpi ennen vapun juhlintaan siirtymistä. 🙂

Kertakäyttöastiat: Suosi mahdollisimman pitkälle kotoa valmiiksi löytyviä kestäviä muovisia pakastusrasioita tai astioita. Fiinimmän kattauksen ystävä kattaa piknikillekin posliinikipot ja lasiset juomalasit. Mikäli käytössä kuitenkin on kertakäyttöastioita, kuuluvat märät, likaiset ja muoviset kertakäyttöastiat polttokelpoisen jätteen astiaan.

Foliopallo: Foliopallot eivät kuulu metallinkeräysastiaan, sillä niissä on muovipinta, vaikka ne metalliselta näyttävätkin. Kun foliopallot vetelevät viimeisiään, käy nakkaamassa ne polttokelpoisen jätteen jäteastiaan.

Ilmapallo: Puhjenneet ilmapallot ovat nekin polttokelpoista jätettä. Kaupasta ostettujen ilmapallojen ympärillä oleva muovipakkauksen sen sijaan voi kierrättää lajittelemalla sen muovipakkausten keräysastiaan. Muovipakkauksia kerätään Rinki-ekopisteillä sekä nykyään jo monessa taloyhtiössä. Katso lähin ekopiste osoitteesta www.kierrätys.info.

Lautasliina: Käytetyt lautasliinat ovat biojätettä, joten vie ne taloyhtiösi biojäteastiaan tai kompostoi omassa kompostorissasi.

Serpentiini: Vaikka serpentiini tuntuu paperiselta, se ei kuitenkaan kuulu paperinkeräykseen. Oikea osoite serpentiiniroskalle on polttokelpoisen jätteen jäteastia. Kestoserpentiiniä voi myös virkata itse ja näin ehkäistä turhan jätteen syntyä!

Sipsipussi: Sipsipussin sisäosa on eittämättä metallimaisen hopeinen. Siitä huolimatta pussi on muovia, joten sen voi kierrättää muovipakkauksena.

Suihkuserpentiini: Suihkutettava serpentiini itsessään on polttokelpoista jätettä, mutta se on pakattu ponnekaasupulloon, joka kuuluu lajitella vaarallisiin jätteisiin. Vaarallisia jätteitä otetaan kotitalouksilta maksutta vastaan LSJH:n jätekeskuksissa ja lajitteluasemilla, kiertävissä keräyksissä sekä vaarallisten jätteiden vastaanottopisteillä. Lisätietoa vaarallisista jätteiden vastaanotosta osoitteessa www.lsjh.fi/vaarallisten-jatteiden-vastaanotto.

Vappukrääsä: Kaikenlaisen turhan muovikrääsän hamstraaminen kannattaa ehdottomasti minimoida. Mikäli vapputavaraan kuitenkin sortuu, kaikenlaiset huiskat, hatut, naamarit, markkinapallot, karnevaalikilkattimet, viirit ja vempaimet sekä muu ehjä muovikrääsä kannattaa jemmata tulevia vappuja ajatellen. Kun ei joka vuosi osteta uutta, ehkäistään turhan jätteen syntymistä ja säästetään ympäristöä. Mikäli sekalainen muovitavara tulee tiensä päähän, on sille oikea osoite polttokelpoinen jäte.

Munkkirasva: Munkki- tai tippaleipärasvaa ei saa kaataa viemäriin! Voit laittaa rasvan esimerkiksi talouspaperiin imeytettynä kompostoriin tai biojäteastiaan. Jos kumpaakaan ei ole käytössäsi, pakkaa rasva tiiviisti esimerkiksi maitotölkkiin ja laita polttokelpoisen jätteen astiaan.

 

Iloista vappua kaikille! <3

-Maria

Kirjoitettu

Vedenkulutus

Katsoin pari viikkoa sitten Mad Cook-ohjelmaa, jossa keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä kysyi, miksi meidän pitäisi Suomessa säästää puhdasta vettä, kun siitä ei ole meillä pulaa. Tästä ja ylikulutuspäivästä inspiroituneena aloin pohtia ja etsiä tietoa vedenkulutuksesta vähän enemmän. Kuten kaikesta, tuntuu että tästäkin aiheesta olisi pohdittavaa ja kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon, mutta tässä pieni pintaraapaisu.

Mihin vettä kuluu?

Juoksevan hanasta tulevan veden lisäksi myös piilovedenkulutus, jolla tarkoitetaan ostamiimme hyödykkeisiin kulututettua vettä, on ehkä yllättävänkin suurta. Veden piilokulutuksessa huomioidaan myös globaali näkökulma. Meidän käyttämämme niin sanottu virtuaalivesi voi olla pois niiden maiden vesivaroista, joissa siitä on oikeasti pula.

Suomessa harvemmin tulee ajatelleeksi veden kulutusta muulloin kuin vesilaskua maksettaessa. Olemme etuoikeutetussa asemassa, sillä meillä puhdasta vettä riittää niin paljon kuin sitä tarvitsemme ja paljon enemmänkin. Tämä näkyy myös monen, niin itsenikin, käytöksessä ja vedellä helposti lutrataan tiedostamatta siihen kuluvaa määrää. Suurin osa näkyvästä vedenkulutuksesta muodostuukin peseytymisestä. Veden lämmitykseen suihkua varten kuluu paljon energiaa ja tämä onkin yksi tekijä, joka nostattaa suomalaisten hiilijalanjälkeä huomattavasti.

Piilovedenkulutus

WWF:n mukaan suuri osa (47 %) suomalaisen vesijalanjäljestä (eli tuotteiden ja palveluiden koko elinkaaren kokonaisvedenkulutus ja vaikutukset veden laatuun, vesistöjen tilaan ja muihin
vedenkäyttäjiin) muodostuu Suomeen tuotavien ulkomaisten tuotteiden tuotantoon käytetyistä vesivaroista.

“Keskimääräinen suomalainen kuluttaa kotitalouskäytössä noin 150 litraa vettä vuorokaudessa pääasiassa peseytymiseen, ruoanlaittoon ja WC:n huuhteluun. Kun ruoan, juoman, vaatteiden ja muiden kulutustuotteiden tuotannon vaatiman piiloveden määrä otetaan
huomioon, suomalaisen päivittäinen vesijalanjälki kasvaa 3 874 litraan henkilöltä.” -WWF

Konkreettinen ja minulle yllätyksenäkin tullut esimerkki löytyi Motivan sivustolta.

“Kahvikupilliseen tarvittavan kahvijauheen tuottamiseen kuluu vettä jopa 140 litraa, ja osa tuosta vedestä käytetään muualla kuin Suomessa.” -Motiva.

Tämä on saman verran kuin keskimäärin käytämme “näkyvää” vettä vuorokaudessa. Ja osa tästä vesimäärästä käytetään muualla kuin Suomessa, pahimmillaan alueilla, joissa vedestä on muutenkin pulaa.

Vedenkulutuksen vähentäminen

  • Piilovedenkulutusta voi vähentää esimerkiksi suosimalla kasvispainoitteista ruokavaliota
  • Vaatteisiin käytettävän puuvillan viljelyyn käytetään paljon vesivaroja, joten vaateostokset kannattaa tehdä harkitusti
  • Suihkutteluajan lyhentäminen
  • Hankkimalla suihkuun veden virtaamaa pienentävän suuttimen (esimerkiksi myyntiin pian tulevalla Vedeston vedensäästöpaketilla on mahdollista säästää 40-60% vettä)
  • Pese vain täysiä pyykkikoneellisia, välillä vaatteille voi riittää vain tuuletus
  • Vältä juoksevan veden alla tiskaamista

 

Kiva, että yrityksiäkin on herännyt mukaan vedenkulutuksen vähentämiseen ja pyrkivät siinä meitä kuluttajia auttamaan. Yksi tällainen yritys on Novosan (jossa Joonas on pitämässä tiimivalmennusta) ja heidän verkkokauppansa Vedesto, käykäähän tutustumassa! 🙂

-Maria

 

 

Lähteet/lue lisää:

https://wwf.fi/mediabank/2306.pdf (supermielenkiintoinen raportti suomalaisten vesijalanjäljestä)

https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/hyva_arki_kotona/vedenkulutus

https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaisten-vesijalanjalki-vaikuttaa-pahasta-vesipulasta-karsivilla-alueilla-1475.a

 

Kirjoitettu

Suomalaisten ylikulutuspäivä 11.4.2018

WWF:n mukaan tänään 11.4.2018 on suomalaisten ylikulutuspäivä, eli ajankohta, jolloin luonnonvarojen kulutuksemme ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä kasvihuonepäästöjä. Globaali ylikulutuspäivä on neljä kuukautta myöhemmin, elokuussa.

Vaikka tietoisuus näistä asioista tuntuu lisääntyneen, se ei silti vaikuta käytännössä näkyvän. Ylikulutuspäivä on ollut Suomessa usean vuoden ajan näihin samoihin aikoihin, eikä luonnonvarojen kulutus ole vähentynyt. WWF:n mukaan, jos kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme yli 3 maapalloa luonnonvarojen kattamiseen. Emme välttämättä itse huomaa Suomessa luonnonvarojen ylikulutuksen vaikutuksia, sillä ne iskevät pahiten köyhempiin maihin, joissa ihmisten toimeentulo vaikeutuu entisestään. Meidän tulisi ajatella nykyistä enemmän myös kulutuksemme globaaleja vaikutuksia.

Kulutuksen vähentämisestä tulee äkkiseltään itselleni mieleen elintason laskeminen, mutta tarkoittaako se välttämättä sitä? WWF:n mukaan suurimmat syyt luonnonvarojen liikakulutukseen Suomessa ovat ruoan tuotannossa, energiantuotannossa ja liikenteessä. Näihin kolmeen voi jokainen vaikuttaa omalla toiminnallaan.

Viime viikon Mad Cook Show -jaksossa oli havainnollistava esimerkki kasvissyönnistä ja siitä, kuinka pienikin muutos tässä vaikuttaa suuresti: Jos kaikissa kouluissamme olisi yksi kasvisruokapäivä lisää viikossa, vuodessa säästyisi 2 miljoonaa kiloa lihaa, 2700 hehtaaria peltopinta-alaa ja 14 miljardia litraa puhdasta vettä. Tällä hetkellä suomalaisista 90 % syö lihaa, ja sen kulutus on ollut usean vuoden ajan kasvussa.

Energiankulutukseen voi vaikuttaa jo sillä, että vähentää lämpimän veden käyttöä, laskee huonelämpötilaa asteen verran, sammuttaa sähkölaitteet ja vaihtaa kodinkoneet energiatehokkaisiin laitteisiin. Yksityisautoilun sijaan kannattaa suosia joukkoliikennettä ja hyötyliikuntaa.

Näissä asioissa on lähes mahdotonta olla täydellinen, mutta kuinka suuri vaikutus sillä olisikaan, kun jokainen tekee edes pienen muutoksen omassa käyttäytymisessään kohti kestävämpää kulutusta. Itse aion nyt lyhentää suihkussa viettämääni aikaa sekä jättää maitotuotteet syömättä. Nämä pienet teot eivät laske elintasoani, mutta jos kaikki tekisivät niin, voisiko sillä vaikutusta maapallon hyvinvoinnille?

Minkä pienen teon sinä voisit tehdä maapallon luonnonvarojen hyväksi? Mitä ajatuksia tämä päivä teissä herättää?

Sitran elämäntapatesti on muuten hauska tapa selvittää, millaiset elämäntapasi ovat ympäristön kannalta! Testin tehtyäsi saat myös hyödyllisiä vinkkejä aiheeseen liittyen.

-Maria

Pssst. Olemme nyt myös Twitterissä! Seuraa meitä ja osallistu keskusteluun sielläkin 🙂

 

 

Lähteet/lue lisää:

https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaisten-ylikulutuspaiva-on-tanaan—jos-kaikki-elaisivat-kuin-suomalaiset–tarvitsisimme-3-6-maapalloa-3439.a

https://wwf.fi/uhat/ylikulutus/

https://www.talouselama.fi/uutiset/luulitko-etta-suomalaiset-hurahtivat-vegeruokaan-yli-90-a-syo-lihaa-ja-kulutus-kasvaa-yha/32bbac17-07b2-35e1-adc0-86ad5ec72ccd