Kategoria: Yleinen

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Talomme palaa – Sademetsäkato huolenaiheena

Olen kuluneiden päivien aikana lukenut sekä suomalaisesta valtamediasta että kansainvälisistä julkaisuista paljon Amazonin metsäpaloista. Viime päivinä eri puolilla maailmaa on myös osoitettu mieltä ’’maailman keuhkojen’’ pelastamisen puolesta.

Maailman johtajat tapaavat parhaillaan Ranskassa pohtimassa ihmiskuntaamme askarruttavia kysymyksiä ja Amazon on luvattu nostaa asialistan kärkeen. Palava sademetsä tuottaa ilmakehään hiilidioksidia, ja samalla sitä ilmasta poistava metsä tuhoutuu. Metsäpaloista aiheutuva haitta on siis kaksinkertainen ja sen vaikutukset pitkäaikaiset.

Näin yksilön näkökulmasta tuntuu kovin voimattomalta. Jos päättäjätasollakin vain tunnustellaan ja odotellaan, mitä minä sitten voisin tehdä?

sademetsäpalojen mielenosoitukset

Lihan loppu

Suurimmat metsäpalot sijoittuvat Brasilian alueelle, jonne on yritetty tarjota kansainvälistä apua metsien hoidossa. Maan johto tarkastelee asiaa kuitenkin ennemmin kaupan ja kilpailun kuin ilmaston näkökulmasta. Palanut maa tuo lisätilaa tuotteille, joille myös Euroopassa on jatkuva kysyntä.

Ilmeisesti esimerkiksi Brasiliasta tuotu liha keskittyy Suomessa erityisesti ravintoloihin, jolloin sen alkuperää ei ehkä tule ensimmäiseksi ajatelleeksi. Toinen seikka on soijantuotanto. Suurin osa Amazonin alueella tuotetusta soijasta menee rehuun, jota karjaeläimet syövät. Pienempi prosentti soijasta päätyy suoraan ihmisten suihin.

sademetsäpalojen mielenosoitukset

Huolestuttavinta tässä kaikessa on mielestäni se, että palojen on sanottu olevan ainakin osittain tahallisia. Jos tuottajataho tahtoo lisäpalstoja laitumilleen, voi hän ilmeisesti tilata tuhopolttajat asialle tuosta noin vain. Ihmisen lyhytnäköisyys ja itsekkyys hirvittää. Ympäristöstä viis, kunhan kaupankäynti kulkee.

Yksilönä on siis kai tärkeintä olla tietoinen käytettävien tuotteiden alkuperästä. Sekasyöjänä on hyvä pohtia myös sitä, mitä se eläin jota syö on syönyt. Usein ei esimerkiksi tulla ajatelleeksi, että kotimaisena mainostettu ja Suomessa kasvatettu broileri on voinut syödä Brasiliassa kasvatettua soijaa.

Uutta puhtia ruokavalioon

Kasvisruuastakin voi inspiroitua aina uudestaan. Varsinkin arjen keskellä luovuus ruuanlaitossa helposti unohtuu ja monipuolinen syöminen meinaa ainakin itsellä jäädä. Ympäristötietoinen syöminen on myös suunnittelua esimerkiksi ruokahävikin kannalta.

Lupaudun siis monipuolistamaan kasvisruokavaliotani, ja etsimään uusia reseptejä! Ehkä uskaltaudun jopa ulos perinteisestä lautasmalli-ajattelusta, jossa liha on usein aterian pääraaka-aine. Vaikka ostopäätökseni eivät Amazonia suoraan pelastaisikaan, ehkä joku teistäkin inspiroituu. Toivottavasti ainakin!

Amazonin sademetsä palaa

Onko teillä jotain hyviä kasvisruokaehdotuksia/-sivustoja/-blogeja? Lukisin mielellään vinkkejä ja lisää pohdintaa aiheesta 🙂

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Korkkarit, kukkakimppu ja kestohedelmäpussi – muistilista kevään ja kesän juhliin!

Toukokuusta alkaa kesäjuhlien sesonki! Juhlakauden korkkaavat ylioppilaat ja ammattiin valmistuvat. Pitkin kesää on luvassa rippijuhlia, häitä ja monia muita tilaisuuksia, jotka virittävät jo hyvissä ajoin juhlatunnelmaan. Kampaajakäynti, viimekesäisen juhlapuvun etsiminen, kenkien kiillotus – juhlahumun keskellä on monta muistettavaa asiaa.

Muistilistalla on tietenkin myös lahjan hankkiminen ja sopivan lahjan miettiminen voikin aiheuttaa
päänvaivaa. Moni haluaa muistaa kevätlukukauden päätteeksi koulun ja päiväkodin opettajia pienellä
lahjalla. Entä millainen lahja sopisi etenkin valmistuvalle nuorelle? Vakiintunut tapa on muistaa nuorta
rahasummalla tai lahjakortilla. Tämä ratkaisu on tietenkin varmistus siitä, että päivänsankari saa valita juuri mieleisensä lahjan.

“Kuka lahjan saaja sitten onkin, kannattaa tavaralahjaa hankkiessa pohtia, miten tuote kestää aikaa ja kuinka tarpeellinen se saajalleen on.”

Moni kevään ylioppilas tai ammattiin valmistuva on jo hyvää vauhtia itsenäistymässä ja muuttamassa
omaan asuntoon, ja omaan kotiin muutto tietää erilaisten hankintojen tekemistä. Itse olen rippijuhlat ja
ylioppilasjuhlat jo hetki sitten juhlinut. Lähipiirini teki fiksun ratkaisun, sillä sain valita mieluisen astiasarjan, johon kuuluvia osia sain aina merkkipäivinäni lahjaksi. Astiat muuttivat tietysti mukanani omaan kotiin ja ne ovat edelleen päivittäin käytössä. Tämä kestävä, ajatuksella hankittu lahja on jäänyt mieleeni paremmin, kuin onnittelukorttien välistä löytyneet setelit tai muutamat muut lahjat, joiden tehtävä on ollut lähinnä pölyn kerääminen kaapin perukoilla. Kuka lahjan saaja sitten onkin, kannattaa tavaralahjaa hankkiessa pohtia, miten tuote kestää aikaa ja kuinka tarpeellinen se saajalleen on.

Kangaskassi on aina hyvä lahja!

Ekologinen elämäntapa kiinnostaa erityisesti nuoria ja omaan kotiin muuttaessa moni haluaakin tehdä
ekologisia ratkaisuja. Ehkä valmistuvaa nuorta voisi juhlapäivänä muistaa kauniilla kodin käyttöesineillä, kuten virkatulla bambuliinalla, kestohedelmäpusseilla tai käsintehdyllä pesusienellä? Jos nuoren matka jatkuu jo uusiin opiskelukuvioihin, olisiko kurssikirjat hyvä kuljettaa kierrätyskankaisessa repussa tai kangaskassissa? Kestävät, ekologiset tuotteet ovat parempi valinta jokaiselle kevään ja kesän juhlijalle.

Myös kestovanulaput ovat hyvä lahjaidea.

 

Bambuliina kauniiksi avuksi kodin siivoukseen.

Vielä kertauksena – mieti lahjaa hankkiessa seuraavat kohdat:

  • Lahja, kuten mikä tahansa ostos, hankitaan tarpeeseen. Mitä toiveita lahjan saajalla on? Suoraan
    kysyminen ei ole kiellettyä! Sen avulla voi välttää hätäiset hutiostokset.
  • Tavaralahjan kohdalla suosi ekologisia tuotteita. Kodin käyttöesineetkin voivat olla kauniita ja niistä voi koota vaikka sievän lahjakorin.
  • Voisiko isomman lahjan hankkia porukalla?
  • Olisiko pikkuhiljaa täydentyvä lahja, kuten astiasarja, hyvä idea?

Jos et ole varma, mikä lahja olisi saajan näköinen, voit tietysti valita myös Ekoarjen lahjakortin, joita on pian saatavilla! Lahjakortin saaja voi itse valita verkkokaupasta mieluisensa tuotteet.

Aurinkoista loppukevättä ja inspiraatiota juhlasuunnitteluun!
-Ansku

Kestohedelmäpussi ilahduttaa pitkään!
Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Hyvä, paha nettishoppailu ja mikä avuksi

Tilasin viime viikolla uuden laukun. Olin juuri muutamaa päivää aikaisemmin ajatellut, että olen lopen kyllästynyt kangaskasseihin, joihin sullotaan kaikki tavarat kerralla. Sitten kiireessä etsitään lompakkoa kassalla tai kännykkää kun se soi jostain laukun uumenista. Nyt halusin järjestelmällisen kassin, jossa olisi taskuja sisällä ja ulkona, vetoketjuja ja nappeja kaikkiin tarpeisiin. Jos tavarani olisivat järjestyksessä laukussani, olisi elämänikin helpommin hallittavissa, tai niin ainakin kuvittelin.

Kuin tilauksesta, Instagram-feediini räpsähti käytännöllinen mutta rento kangaslaukku, joka sopisi tähän järjestelmälliseen, mutta silti homsuiseen Amsterdam-tyyliini. Kohdennetun mainonnan osuvuus on joskus todella pelottavaa, mutta pysytään nyt tässä laukunostoprosessissa. Laukku oli matkalla kotiovelleni viidessä minuutissa. Lisäksi olin säästänyt rahaa, uudistanut tyyliäni ja tavarani olisivat kohta paremmassa järjestyksessä ja helpommin löydettävissä kun paniikki siinä kassalla iskee. (Miksi vaan suomalaisissa ruokakaupoissa on tarpeeksi tilaa pakata ostoksia?!) Laukkuostokseni vaikutti siis kaiken kaikkiaan win win-tilanteelta.

Seuraavana päivänä silmiini osui Hesarin artikkeli, jonka otsikkoa lukiessani tunsin omantunnon pistoksen. ’’Tilaus Kiinasta kulkee kotiovelle halvemmalla kuin pitsa naapurista’’. Aiheeseen tutustuttuani ymmärsin, että Suomessa on Postin mukaan viime vuosina tehty noin 15 miljoonaa kansainvälistä kirjelähetystä vuodessa. Näistä suurin osa on kuluttajien verkkokauppaostoksia, ja muihin pohjoismaalaisiin verrattuna suomalaiset käyttävät jopa enemmän verkkokauppoja. Kaiken tämän usein tarpeettomankin krääsän lähetteleminen ympäri maapalloa ei voi olla ympäristölle hyväksi.

Vuosi 2017 oli Suomen kaikkien aikojen nettishoppailun huippuvuosi, mutta viime vuonna tilaukset olivat Postin mukaan lievästi laskussa. Tähän ovat vaikuttaneet muun muassa Maailman postiliiton yleissopimus, joka suosii kehittyviä maita. Tämän vuoksi Posti on esimerkiksi kertonut olevansa tappiollinen kaikista lähetetyistä kirjeistä huolimatta.

Muutosta ilmassa

Ala on kuitenkin murroksessa, ja myös nettishoppailun hinnat ovat nousussa, mikä on vaikuttanut markkinoiden hidastumiseen ja tervehdyttänyt alaa. Paljon uusia lähetysten lajittelukeskuksia on avautumassa myös Keski-Eurooppaan, esimerkiksi Puolaan.

Ajattelin, että voinko tosiaan olla näin ajattelematon. Jos jokin maksaa alle kymmenen euroa, kattaako se riittävän palkkion ja vastuulliset työskentelyolosuhteet tuottajataholle, saatika sitten ympäristöä säästävät kuljetustavat. Näin kahden viikon jälkeen tilauksesta laukkuni on edelleen matkalla jossain valmistusmaa X:n ja Hollannin välillä, meressä tai ilmassa. Siitä maksamani kymmenen euroa eivät mitenkään voi riittää kustantamaan kaikkia kuluja kotiovelleni saakka.

Usein paketin kulkureitti on myös tuotteen valmistajalle hämärän peitossa. Riittää, kunhan kuljetusfirmat pitävät hinnat alhaisina. Paketit saattavat usein kulkea läpi kymmenien eri tahojen ja usean maan kautta. Esimerkiksi Hollanti ja Qatar ovat usein lähetysten läpikulkumaita. Nopeinta on kuljettaa lentäen, halvempaa meriteitse. Jotkin tuotteet, kuten esimerkiksi sytkärit, kuljetetaan usein rautateitse.

Mitä meidän sitten pitäisi tehdä? Lähtökohtaisesti ylenpalttinen kuluttaminen olisi hyvä lopettaa kokonaan, ja vähintäänkin tiedostaa, tarvitseeko jotakin tavaraa todella. Itsekin olisin todennäköisesti selvinnyt ilman kangaslaukkuani, mutta vahinko tuli jo tehtyä.

 

  • Suosi paikallista, niin jalan kuin netissä

Usein ei myöskään tulla ajatelleeksi, että myös monet Suomessa fyysisesti myytävät tavarat on valmistettu jossain kaukana. Nettishoppailussa pätevät siis samat säännöt kuin paikan päältä ostostelussa: on hyvä pitää silmällä mistä tuotteet tulevat. Laatu ei aina ole kallista, mutta epäilyttävän halpaa tuotetta on tuskin valmistettu eettisesti ja ekologisesti.

 

  • Tarkkaile valmistustietoja ja suosi läpinäkyvyyttä

Esimerkiksi suurten vaatevalmistajien tuotetietoja voi joskus olla lähes mahdotonta selvittää. Toisaalta tuotteen valmistaminen lähellä nähdään usein myös positiivisena markkinointitaktiikkana, joten jos esimerkiksi vaate on valmistettu Suomessa, se on myös usein erikseen mainittu ja näin helpompi löytää. Olemalla tietoinen tuotteiden valmistuksesta on helpompi tehdä myös ympäristöystävällisempiä valintoja.

 

  • Osta käytettyä, lainaa, korjaa!

Olen itse pyrkinyt viime aikoina välttämään uusien vaatteiden ja asusteiden ostamista kokonaan. Kirppikset ja second hand-liikkeet ovat sitä paitsi aina pullollaan kaikenlaista ja niistä löydetyt tavarat uniikkeja. Käytetyn tuotteen osto ei myöskään kuormita lompakkoani taikka maapalloakaan uuden tuotteen kaltaisesti.

Ainakin Amsterdamissa olen nähnyt myös hauskoja vaatelainaamoita, joista voi käydä hakemassa asun vaikkapa juhliin pientä maksua vastaan. Laina-ajan jälkeen erikoisemmankin vaatteen tai asusteen voi palauttaa, jos se muuten seisoisi suurimman osan aikaa vaatekaapin uumenissa. Lainaamalla voi heittäytyä vähän erikoisimpiin asuvalintoihin, kun ei tarvitse sijoittaa niihin niin paljon rahaa.

Myös huomion kiinnittäminen vaatteiden laatuun on mielestäni tärkeää ja ympäristölle ystävällistä. Kun ostaa laadukkaan tuotteen, sen käyttöikäkin on yleensä pitempi. Kannattaa muuten lukea ompelija Annen esittely täältä ja tutustua myös hänen korjausompelupalveluihinsa. Ekoarki järjestää 27.4. Turussa vaatteidenvaihtotapahtuman, jonne voit tuoda vanhat käyttämättömiksi jääneet vaatteet ja tehdä uusia löytöjä tilalle. Lue lisää tapahtumasta täältä!

Millaisia kokemuksia teillä on herännyt nettishoppailusta? Onko olemassa jotain ympäristöystävällisempiä nettikauppoja, joista en olekaan tietoinen? Kiinnitättekö huomiota tuotteiden alkuperään/tuotetietoihin? Olisi kiva kuulla ja jakaa kokemuksia aiheesta 🙂

Aurinkoisin terveisin,

Roosa

Lähteet
https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000006033015.html
https://www.hs.fi/talous/art-2000006015734.htmlhttps:/
/www.hs.fi/elama/art-2000006025778.html
https://www.reuters.com/article/us-easteurope-realestate-logistics/online-boom-delivers-big-returns-for-central-european-warehouses-idUSKCN1QM0O9
Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Muoviton maaliskuu

Muoviton maaliskuu -kampanjan tavoitteena on lisätä tietoisuutta muovin määrästä arjessa, innostaa sen kulutuksen vähentämisessä ja kannustaa kierrättämään sitä oikein. Maaliskuun ajan Laura Valkeapää otti osaa haasteeseen ja jakoi kokemuksiaan Ekoarjen Instassa.

 

Jopas oli kuukausi! Kiitos Ekoarjelle, että pääsin toteuttamaan heidän kanssa #muovitonmaaliskuu -haastetta. Kokemus on ollut erittäin opettava ja valaiseva. Matkan aikana on tullut opittua yhtä sun toista yllättävää asiaa muovista.

Tunneskaalalla olen käynyt niin turhautumisen ja surun puolella, kuin ilon ja innostuksen! Turhautuminen kuukauden aikana on pääosin johtunut muovia koskevien negatiivisten asioiden, kuten ympäristöhaittojen, realisoitumisesta itselleni, kauppareissuilla huomaamani turhan muovin määrä ja ikään kuin jonkinlainen luopumisen tunne tietyistä itselleni normalisoituneista tavoista. Näitä tunteita on kuitenkin valottanut kaikki se uusi ja ihmeellinen, sekä pieni jatkuvasti kasvava toivo muutoksesta ja paremmasta tulevaisuudesta! On ollut aivan ihanaa oppia uusia ympäristöystävällisempiä tapoja toimia ja oppia huomaamaan ympärillä tapahtuvia asioita, joihin ei ole aikaisemmin osannut edes kiinnittää huomiota.

 

Aloitin muovittomuushaasteen lajittelemalla kotona kaikki helmikuun aikana kerääntyneet muoviroskat. Koen, että siitä oli hyvä aloittaa, koska se oma muovinkäyttö konkretisoitui kertaheitolla silmien edessä. Roskaa oli jos jonkinmoista, mutta kuitenkin suurin osa elintarvikkeiden pakkausmuovia. Hetken selvittelyn jälkeen sain selville, että elintarvikkeiden muoviin pakkaamisella on syynsä. Kyse on nimittäin säilyvyydestä, biologisesta torjunnasta ja esim. liiskaantumisen estämisestä. Tutkimuksen mukaan muovipakkausten tuotanto on 0,6% eurooppalaisen keskivertokuluttajan hiilijalanjäljestä. Ilman muovipakkauksia eurooppalaisen hiilijalanjälki olisi merkittävästi nykyistä suurempi.

Yleensä suurempi ongelma on se, mitä sinne muoviin pakataan ja mihin muovi päätyy käyttämisen jälkeen! Tutkimuksen mukaan yhden naudanlihakilon tuottamiseen tarvitaan 15 500 litraa vettä, mikä vastaa yli 100 suihkussa käyntiä. Ilmapäästöjen suhteen tuo kilo naudanlihaa vastaa suunnilleen kolmen tunnin ajelua henkilöautolla. Parilla kymmenellä grammalla pakkausmuovia taataan, ettei tuotettu lihakilo pilaannu, eikä tuotantopanostus mene hukkaan. Pakkaamisella aikaansaatu säästö on vähintään 13 kertaa se, mikä kuluu itse pakkauksen tekoon.

Kuluttajan tulee pakkauksen oston yhteydessä tunnistaa oma vastuu sen kierrättämisestä. Muovipakkausten kierrättäminen on helppoa ja hyödyllistä. Keräykseen voi laittaa lähes kaikki muoviset tuotepakkaukset, kääreet, rasiat ja pussit. Muista kuitenkin huuhtaista tai pyyhkiä muovit puhtaiksi ennen keräykseen tiputtamista. Etikettejä ei tarvitse poistaa. Lähimmän muovipakkausten keräyspisteen voit tarkistaa mm. täältä: https://www.kierratys.info

Onneksi muoveille on kuitenkin olemassa jo uusia ekologisempia vaihtoehtoja, jotka toivottavasti lyövät pian tiensä läpi myös elintarvikkeiden suojana. Esimerkiksi VTT kehittelee biohajoavaa vaihtoehtoa muoville. Mun vinkkejä muovien kierrätykseen löydät ekoarjen instagramin Muoviton maalis -kohokohdasta! Laitan myös blogin loppuun vielä muutamia tosi hyviä linkkejä, jotka jokaisen olisi hyvä tsekata.

Mikromuovit järkyttivät minua kuukauden aikana eniten. Mikromuovit ovat pieniä, läpimitaltaan alle 5 mm muovipartikkeleita, jotka eivät hajoa luonnossa. Oli shokeeraavaa tajuta, kuinka moniin kosmetiikkatuotteisiin lisätään muovia, joka kasvojen pesun yhteydessä matkaa viemäriin ja suodattimien läpi ympäristöön. Olen itse ollut nuoresta saakka uskollinen Lumenen brändille, mutta suositun Cosmethics -sovelluksen avulla sain tietää, että suurin osa kaikista Lumenen tuotteista sisältää muovia! Nyt siis on munkin jo viimeistään aika siirtyä luonnonkosmetiikan pariin.

Positiiviseen keskittyminen helpotti kuitenkin omaa kuukauttani. Kauppareissuilla sai usein huomiota ja ihanaa palautetta omista kestopusseista. Tein kuukauden aikana huomattavasti vähemmän heräteostoksia, sillä muovittomat ostokset vaativat ainakin itseltäni alkuun enemmän suunnitelmallisuutta. Kestopussit olivat aina yhden kassin pohjalla valmiina uuteen reissuun. Uudelleen käytin myös vanhoja paperipusseja useampaan otteeseen. Lasipurkkeihin hain kuukauden aikana vain kerran täytettävää. Taloudellisesti muoviton maaliskuu kohteli minua erittäin hyvin. Oma muovittomuuteni herätti keskustelua ja toimintaa myös läheisissäni.

Muovittomuus vaikutti myös vahvasti ruokavaliooni. Pääosin maaliskuun ruoat koostuivat varastojuureksista, kuten perunasta, bataatista ja porkkanasta, sekä linsseistä ja kikherneistä. Onneksi kouluruokailu toi välillä vaihtelua lautaselle. Muoviin käärityn salaatin sijaan kokeilin kasvattaa itse herneenversoja. Versojen kasvamista on hauska seurata, eikä niitä tarvitse kuin kastella!

Olen erittäin ylpeä siitä, kuinka hyvin mielestäni pärjäsin haasteen aikana. Kotini ei kuitenkaan täysin muovittomaksi jäänyt, mutta kuukauden muovit mahtuivat helposti yhteen lasipurkkiin. Muovia minulle kulkeutui pääosin ystävieni vierailujen yhteydessä. Ainoa muovi, jonka itse ostin kuukauden aikana, oli Ben & Jerry’s jäätelöpakkauksen kannen ympärillä ollut ”sinetti”.

Miten tästä eteenpäin? No tähän on helppo vastata. Vanhaan ei ole paluuta, se on selvä. Mitä ympäristötietoisemmaksi ihmiseksi sitä kasvaa, niin sitä enemmän tulee keskityttyä siihen, ettei ainakaan tietoisesti omalla toiminnallaan pahenna tilannetta entisestään. Olen ymmärtänyt sekä muovin haittapuolet, että positiiviset vaikutukset, esimerkiksi biologisen torjunnan osalta ja näin ollen ruoan säilymisen kannalta. Jatkossa tulen varmasti tekemään valintojani pitäen mielessä paremman vaihtoehdon. Tulen vaihtamaan luonnonkosmetiikkaan, aion hankkia enemmän erikokoisia kestopusseja ja purkkeja ja välttää keinokuituisten vaatteiden ostoa. Erityisen tärkeää itselleni on keskittyä kierrättämiseen. Mikäli jokin muovipakkaus jälleen eksyy kotiini, niin on minun vastuullani pitää huolta siitä, että se pääsee oikeaan jätekiertoon.

Suosittelen täysin kokeilemaan muovittomuus haastetta. Itselleni kokemus oli mieltä avartava, opettavainen ja innostava. Olemme jokainen vastuussa paremmasta tulevaisuudesta. Ympäristöongelmiin ja ilmastonmuutokseen on puututtava välittömästi konkreettisilla teoilla, joten kannustan myös sua jättämään sen turhan muovin kauppaan, kantamaan sitä kestokassia mukana ja kierrättämään oikein. I can do it, you can do it, we can do it!

Muoviton maaliskuu to do lista:

  • Käytä kestokasseja
  • Suunnittele kauppalista etukäteen (säästät myös rahaa)
  • Osta omiin pusseihin ja purkkeihin
  • Tutustu muovipakkausten kierrätykseen
  • Etsi lähin kierrätyspiste ja kierrätä
  • Kokeile kasvattaa ruokaa itse
  • Valitse se parempi vaihtoehto
  • Vaihda kertakäyttöiset vanulaput kestovanulappuihin
  • Vältä keinokuituja vaatteissa
  • Tutustu ja vaihda luonnonkosmetiikkaan
  • Vältä kertakäyttömuovia
  • Kysy itseltäsi:
    • Tarvitsenko tätä todella?
    • Voinko käyttää tätä vielä uudestaan?
  • Uskalla kokeilla rohkeasti
  • Ole armelias itsellesi

 

Dokumentit, joita suosittelen:

  • A Plastic Ocean
  • Before the Flood

Linkit:

Lähteet:

  • Muovipakkaus: Luotu suojaksi -esite – Denkstatt study on the impact of plastic packaging on energy consumpition and GHG emissions. http://www.uusiomuovi.fi/fin/kuluttajalle/miksi_pakataan –
  • http://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2016/10/Mikromuovia_tulee_taivaalta_Kemia-lehti_11_10_2016.pdf
  • https://joutsenmerkki.fi/teemat/mikromuovit/
  • https://www.vttresearch.com/Pages/VTT-developed-a-fully-bio-based-material-to-replace-fossil-based-plastics-in-thermally-formable-products.aspx
Julkaistu tehnyt — 4 kommenttia

Ympäristöystävällisempiä matkustusvalintoja

Koska viimeksi kirjoitin lentämisestä ja pohdin asioita vähän isommalla skaalalla, ajattelin tällä kertaa pureutua aiheeseen yksilön tasolta. Aikaisemminkin on käynyt ilmi, etten ole mikään ympäristöpyhimys itsekään ja matkustan suhteellisen tiheään tahtiin. Jutussa seuraavat pohdinnat ovat siis kulkeutuneet mieleeni omilla matkoiltani, mutta myös muutamilta sivustoilta joita lueskelin, kun tein taustatutkimusta aiheesta. Kertokaahan, mitä mieltä olette!

Tälläkin hetkellä maapalloa kiertää noin 1.2 miljardia turistia matkustaen kotimaidensa ulkopuolelle, ja useimmiten matkustustapana on lentäminen. On olemassa ainakin neljä tapaa, joilla lentomatkustamisen ympäristövaikutuksia voitaisiin vähentää: ostamalla päästökauppaosuuksia, edelleen kehittämällä lentokoneita ja biopolttoaineita niiden käyttöön, sekä suunnittelemalla matkareitit tehokkaammin.

Kun tällainen yksittäinen pulliainen sitten lähtee maailmalle, tuntuvat puheet päästökaupasta ja biopolttoaineista ainakin itsestä aika vaikeilta aiheilta. Jos edessä siintä loma kaukomailla tai jälleennäkeminen läheisten kanssa, puiden istuttaminen ei välttämättä ole ensimmäinen asia, joka nousee mieleen. On kuitenkin olemassa monta pientä tapaa, joilla omia matkustustottumuksia voi muuttaa ympäristöystävällisempään suuntaan.

Lennä kevyemmin ja suoraan

Toinen ympäristölle merkittävä asia on tuo lentoreittien tehokkaampi suunnitteleminen. Tämä aspekti koskee sekä lentoyhtiötä että yksittäisiä matkustajia, ja olen itse nykyään valmis ostamaan suoran lennon välilaskun sijaan, vaikka sen hinta on usein hieman kalliimpi. NASA:n raportin mukaan 25 prosenttia lentomatkustamisen päästöistä syntyy koneen noustessa ja sen laskiessa.

Mitä pidemmän matkan aikoo siis matkustaa, sitä järkevämpää on ottaa lentokone esimerkiksi auton sijaan. Nousun ja laskun välinen matka lentokoneella kuluttaa ympäristöä autoilua vähemmän pidemmillä etäisyyksillä. Lisäksi harvalla on aikaa ajaa useita päiviä esimerkiksi toiselle puolelle Eurooppaa, kun lentokoneella sama matka taittuisi muutamassa tunnissa. Lentoa valitessa business-luokassa matkustaminen on luonnollisesti ympäristölle haitallisempi valinta, sillä samaan tilaan mahtuu silloin vähemmän ihmisiä.

Nauti ja arvosta matkaasi

Matkustaessani New Yorkiin muutama viikko sitten lentoluokkani oli ECO-light, sillä mukanani ei ollut reppua suurempia matkatavaroita. Taisin naurahtaa ääneen tämän huomatessani. On toki todettava, että lentoyhtiöt lähtevät jokseenkin kyseenalaiselle tielle markkinoidessaan palveluitaan ympäristöystävällisinä tekoina. Faktahan on, että huvin vuoksi matkustaminen pitäisi lopettaa kokonaan. Jos kuitenkin lentokone kutsuu, on jotain mitä jokainen voi omalla sarallaan tehdä. *EDIT- Eco-light lipputyyppi tarkoittaa economy-luokan lippua ilman ruumalaukkua.

Niille joille reissukipinä on kaikesta huolimatta kuolematon, muiden tekijöiden lisäksi kohteessa kannattaa viipyä hieman pidempään, jotta matkaan ei tarvitsisi lähteä niin usein. Kolmen viikon aikana kerkeää tapaamaan ystäviä ja perhettä jo useaan otteeseen, jolloin seuraavan matkan varaamisenkin voi siirtää vähän pidemmän ajan päähän.

Zero waste travel

On paljon asioita, joihin olen huomannut pystyväni vaikuttamaan matkustaessani. Ensinnäkin, pyrin aina lentämään ilman ylimääräisiä matkatavaroita. Cabin-laukun kanssa lentäminen ei ole ainoastaan halvempaa, mutta myös kevyempää. Jos jokainen lentomatkustaja jättäisi esimerkiksi toisen kenkäparin kotiin, vaikutus lentokoneen kokonaispainoon olisi jo huomattava. Puhumattakaan kokonaisista matkalaukuista.

Ilman ruumaan menevää laukkua on toki mietittävä millaisia tavaroita saa viedä lentokentän turvatarkastuksen läpi mukanaan. Moni ei muista, että ruokaa saa ottaa mukaansa. Ekologisen matkaajan ensimmäisten matkavarusteiden tulisikin olla kestävät ja pestävät ruoka- ja juomavälineet. Esimerkiksi keskikokonoinen lasipurkki käy niin ruuan säilytykseen kuin veden juontiinkin, ja sen voi pestä ja kuljettaa. Kätevää, sanoisin.

Kuljetan turvatarkastusten läpi aina myös tyhjän vesipullon, jonka täytän terminaalissa. Ympäristön lisäksi myös lompakko kiittää, kun rahat eivät kulu lentokentän ylihinnoiteltuihin vesipulloihin ja usein muovipakattuihin ruokiin. Usein kannan mukanani myös konepestävää kahvimukia, johon pyydän kahvini usein täytettävän.

Bambulankalaput mukaan matkalle

Matkustaessa kannattaa kiinnittää huomiota myös hygieniatuotteisiin. Jos pakkaa mukaansa esimerkiksi shampoon ja hoitoaineen pieniin kestopakkauksiin, voi välttää hotellien pikkumuovipullot. Toisaalta moni kosmetiikkafirma valmistaa pakkauksensa ympäristöystävällisistä materiaaleista jo nyt, joten aina kannattaa olla valppaana ja tietoinen ostoksia tehdessään.

Ekoarjen 100% bambulangasta virkatut kestovanulaput ovat kätevä tapa vähentää kauneudenhoidosta aiheutuvaa ympäristöjätettä, ja ne kannattaa ottaa mukaan myös matkalle. Bambu on materiaalina ympäristöystävällisempää, ja kestovanulappujen lanka lähes käsittelemätöntä ja siten ympäristölle vähemmän haitallista. Täällä Marian kirjoittama postaus aiheesta, jos haluatte lukea lisää.

Lähteet
Baltic Outlook Inflight Magazine, September 2018, sivu 36
https://www.youtube.com/watch?v=Bng59mZG5No
https://www.dw.com/en/how-to-be-a-travel-addict-and-still-spare-the-environment/a-19056854
https://www.nytimes.com/2017/07/27/climate/airplane-pollution-global-warming.html
https://www.dw.com/en/to-fly-or-not-to-fly-the-environmental-cost-of-air-travel/a-42090155
Julkaistu tehnyt — 2 kommenttia

Ekologinen lentäminen – onko sellaista edes?

On yleisesti hyväksytty, että lentomatkustaminen aiheuttaa noin kaksi prosenttia koko maailman kasvihuonepäästöistä. Tähän  lukuun ovat useimmat lentoyhtiötkin tyytyneet, vaikka todellisuudessa lentomatkustamisesta aiheutuvat päästöt ovat noin viiden prosentin luokkaa. Miten lentämisestä voisi tehdä ekologisempaa?

Huomionarvoista on myös todeta, että suurin osa maailman ihmisistä ei lennä koskaan. Esimerkiksi vuonna 2017 vain noin kolme prosenttia maailman väestöstä lensi, ja noin 18 prosenttia kaikista maailman ihmisistä on koskaan elämässään lentänyt. Ympäristöryhmä Germanwatchin muutama vuosi sitten tehty tutkimus kertoo, että yhden hengen meno-paluumatka Saksasta Karibialle lentokoneella tuottaa noin 4000 kiloa hiilidioksidia. Saman verran kuin 80 tanzanialaista tuottaa keskimäärin vuodessa.

Vastuu lentomatkustamisen ympäristövaikutuksista kasaantuu siis pienelle kansanosalle, vaikka lentomatkustamisen suosio ja on  tosin jatkuvassa kasvussa. Vuoteen 2030 mennessä lennettyjen lentojen määrä tulee todennäköisesti tuplaantumaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Vielä nopeammin lentojen määrä tulee kasvamaan Aasian ja Lähi-Idän alueella.

Lentomatkailun ympäristövaikutuksiin on viime vuosina alettu kiinnittää enemmän huomiota . Vuoden 2016 lokakuussa 191 maata laati Pariisin ilmastosopimusta myötäilevän suunnitelman, jossa valtiot sitoutuvat vähentämään lentomatkailun aiheuttamia päästöjä vuoteen 2035 mennessä. Kuitenkin suuret päästöjen aiheuttajavaltiot kuten Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat ovat tiedettävästi jättäytyneet sopimuksen ulkopuolelle. Näiden maiden hallussa on myös osa maailman suurimmista lentoyhtiöistä.

Kasvata puita – lennä ekologisemmin

Lentoyhtiöt yrittävät pienentää ympäristökuormaansa usealla tavalla, esimerkiksi hyvittämällä lennoista aiheutuvia päästöjä vaihtoehtoisilla ympäristöteoilla. Usein vastuu päästöjen hyvittämisestä jää kuitenkin yksilölle, sillä vaikka monet lentoyhtiöt tarjoavatkin tätä vaihtoehtoa, siitä on usein maksettava enemmän ja niistä on itse otettava selvää. Onneksi internet on kuitenkin pullollaan mittareita, joiden avulla on kätevää laskea omasta lentomatkasta aiheutunut hiilijalanjälki.

Kun ostat päästöhyvityksiä, maksat saadaksesi hiilidioksiidia ulos ilmakehästä, jota olet lentomatkan aikana tuottanut. Esimerkiksi puiden kasvattaminen poistaa ilmakehästä hiildioksidia ja tuottaa siihe happea. Jotkin lentoyhtiöt, kuten Air Delta tarjoaa asiakkailleen mahdollisuuden lahjoittaa alle kymmenen dollarin summan lennon yhteydessä tuulimyllyille Texasissa, tai metsien ympäristönsuojeluohjelmaan Perussa.

Lentäminen olisi myös vähemmän ympäristöä kuormittavaa, jos biopolttoaineet olisivat aktiivisemmin käytössä. Ekologisempia polttoaineita on ollut käytössä vuodesta 2011 saakka. Biopolttoaine valmistetaan usein luonnollisista aineista, kuten merilevästä tai maatalousjätteestä. Lentoyhtiö Unitedin mukaan biopolttoaineen käyttö vähentäisi lentomatkustamisen päästöjä noin kuudellakymmenellä prosentilla, verrattuna tavallisen polttoaineen käyttöön.

Lentoreitilläkin on väliä

Jotkut tutkimukset ovat esittäneet, että myös lentokoneen reittiä ja lentokorkeutta muuttamalla voitaisiin ehkäistä ilmaston lämpenemistä. Mitä kuumemmat olosuhteet ovat, sitä enemmän polttoainetta kuluu lentokoneen viilentämiseen ja etenemiseen, sillä lämmin ilma on ohuempaa. Samasta syystä lämpimään kohteeseen saavuttaessa lentokoneen henkilökunta saattaa pyytää sulkemaan ikkunat, jotta auringonvalo ei kuumentaisi konetta entisestään. Eihän tämä tietenkään estä koko lentomatkan aikana tuotettuja päästöjä, mutta se on esimerkki siitä, miten lentoyhtiötkin ovat kiinnostuneita ympäristön säästämisestä.

Lentoreitin lämpötilan lisäksi yksinkertaisesti lentoreitin lyhentämisen vaikutukset ovat suorat ympäristölle. Mitä enemmän välilaskuja, sitä enemmän päästöjä, sillä koneen nousu ja lasku kuluttavat noin 25% koko lentomatkan polttoaineesta. Paremmalla reittien suunnittelulla lentomatkustamisen kokonaiskulutusta voitaisiin laskea jopa kymmenellä prosentilla.

Pieni valinta – suuri merkitys

Lopulta lentäminen ei koskaan tule olemaan täydellistä. Vaikka halpalentoyhtiöt ovat pullollaan pidennettyjä viikonloppuja, kaupunkilomia ja edullisia lomalentoja kaukomaille, onko meidän todella lennettävä niin paljon? Suurin ympäristöteko lentämisen kannalta onkin yksinkertaisesti lentää vähemmän. Yksittäisillä valinnoilla on merkitystä niin matkakohdetta valittaessa, matkavalmisteluissa ja esimerkiksi oikean lentoyhtiön kartoittamisessa.

En ole alan asiantuntija, ja olen oppinut asiaan perehtyessä paljon itsekin. Kaikki mielipiteet, uudet näkökulmat ja ideat ovat aina tervetulleita, ja lukisin niitä mielelläni jos heitätte ne kommenttiboksiin. Jatkan ekologisemman matkailuteeman ympärillä myös seuraavissa postauksissa. Stay tuned!

Lähteet
https://www.nytimes.com/2016/10/07/science/190-countries-adopt-plan-to-offset-jet-emissions.html?mcubz=1&_r=0
https://www.nytimes.com/2017/07/27/climate/airplane-pollution-global-warming.html
https://www.dw.com/en/to-fly-or-not-to-fly-the-environmental-cost-of-air-travel/a-42090155 
Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Hävikkiviikko

Tällä viikolla vietetään Hävikkiviikkoa! Sen tarkoituksena on levittää tietoisuutta ruokahävikistä ja antaa vinkkejä, kuinka sen määrää voi vähentää helposti. Siitä hyötyy niin ympäristö kuin oma talouskin. Ruokahävikillä tarkoitetaan roskiin päätyvää ruokaa, joka olisi voitu välttää säilyttämällä tai valmistamalla ruoka eri tavalla. Hävikkiviikon järjestää vuosittain Kuluttaja-lehti, joka kannustaa kaikkia lähtemään mukaan kampanjaan.

“Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa, mutta kaikkein eniten kotitalouksissa.“

Ruoka aiheuttaa jopa kolmasosan ilmastovaikutuksistamme. Sen tuotantoon kuluu paljon vettä ja maa-alaa. Ruokahävikkiin on siis syytä kiinnittää huomiota, jos haluaa elää ekologisemmin ja kestävämmin. Jo pieni määrä hävikkiä on ympäristövaikutuksiltaan suurempi kuin muovipakkaus, johon se on pakattu.

 

“Kolmannes maailman viljelyskelpoisesta maasta käytetään sellaisen ruuan tuotantoon, joka lopulta jää käyttämättä.”

 

Hävikkiviikon mukaan suomalaisten ruokahävikki syntyy suurimmalta osin kotitalouksissa. Suomalainen heittää ruokaa pois keskimäärin 24 kg syömäkelpoista ruokaa. Tämän määrän hiilidioksidipäästöt ovat yhtä suuret kuin 100 000 keskivertohenkilöauton.

Ruokahävikin määrä on ollut ehkä yksi hankalimmista asioista kotitaloudessamme. En oikein itsekään tiedä syytä tähän, emme voi käyttää edes lapsia tekosyynä. Hävikkiviikon sivuille on onneksi listattu monia hyviä ja simppeleitä neuvoja ruokahävikin vähentämiseen kotona. Listasin tähän ne kohdat, joihin itse aion jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota ja lisäsin myös muutaman oman vinkin.

  • Aistinvarainen arviointi. Jos ruoka ei näytä tai tuoksu pilaantuneelta, eikä viimeinen käyttöpäivä ole mennyt, kokeile maistaa pieni pala. Luota aisteihisi.
  • Asettele nopeimmin pilaantuvat tuoretuotteet silmiesi korkeudelle samalle hyllylle jääkaappiin, jolloin ne ovat näkyvillä aina kun avaat kaapin.
  • Vältä nälkäisenä kauppaan menemistä.
  • Valmista ruokaa jääkaapin jämistä. Munakkaaseen tai pastakastikkeeseen saa laitettua niin vihanneslokeron nuhjuuntuneen sisällön kuin vajaat kerma- tms. purkit! Ylikypsät hedelmätkin saa upotettua smoothien joukkoon. On hauska suunnitella, mitä kaikkea jo kaapista olevista aineksista saakaan loihdittua.
  • Suunnittele viikon ruuat etukäteen. Tämä on osoittautunut meillä kaikkein toimivimmaksi ratkaisuksi, joka säästää myös rahaa.
  • Lisää hyviä vinkkejä löydät tämän sivun lopusta.

Lisävinkkinä vielä, että ylijäänyt ruoka kannattaa kotona suojata Bee’s Wrapeillä ja säilyttää jääkaapissa. Käärimme kotona leivät mehiläisvahakääreeseen, sillä silloin ne pysyvät pehmeinä pidempään. Myös eväät on helppo ottaa mukaan Bee’s Wrapilla suojattuna.

 

“Globaalisti tuotetusta ruuasta jää vuosittain käyttämättä:

  • 30% viljasta eli 763 miljardia pastapakkausta

  • 20% maitotuotteista ja munista eli 574 miljardia kananmunaa

  • 35% kalasta ja merenelävistä eli 3 miljardia Atlantin lohta

  • 45% hedelmistä ja vihanneksista eli 3,7 biljoonaa omenaa

  • 20% lihasta eli 75 miljoonaa lehmää

  • 20% öljy- ja palkokasveista

  • a eli sellainen määrä oliiveja, joka tarvitaan 11 000:n olympiamittaiseen uima-altaaseen mahtuvan oliiviöljyn tuottamiseen

  • 45% juuri- ja mukulakasveista eli 1 miljardia pussillista perunaa”

 

Lähde: Hävikkiviikko

 

Miten sinä olet ottanut tai otat osaa hävikkiviikkoon? Mitkä ovat parhaat vinkkisi ruokahävikin vähentämiseen? 🙂  

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Plogging – ekologista liikuntaa

Kunto kohenee ja luonto siistiytyy. Kuulostaa aika mukavalta, eikö? Kesän jälkeen monella alkaa arki, ja palataan takaisin myös liikuntaharrastusten pariin. Voisitko kuvitella nappaavasi mukaan lenkille roskapussin ja kerätä matkalta muutaman maahan jääneen roskan?

Itse ainakin voisin, ja nyt se on helpompaa kuin koskaan. Roskajuoksutapahtumia on järjestetty ensi kertaa myös Suomessa kesän 2018 aikana, ja niihin on mahdollista osallistua kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina vielä syyskuussakin. Myös Maailman siivouspäivänä (World Cleanup Day) 15. syyskuuta roskajuoksutapahtuma järjestetään ainakin Helsingissä Lapinlahdella ja Pasilassa sekä Tampereella.

Mikä ihmeen Plogging?

Roskajuoksu eli Plogging on Ruotsista lähtöisin oleva yhteisöllinen ilmiö, jossa yhdistyvät hölkkä (jogging) ja poimiminen (plocka upp). Maailmanlaajuinen ekologinen liikuntatrendi on vihdoin rantautunut myös Suomeen, ja tapahtumia voi järjestää kuka tahansa, missä tahansa.

Mari Laitinen kerää roskia lenkkeillessään joka päivä, sillä kokee sen olevan ainoa simppeli tapa vaikuttaa konkreettisesti ongelmiin. @marisusalaitinen perusti Instagramtilin aloittaakseen yhden naisen roskakapinan roskaamista ja kertakäyttöyhteiskuntaa vastaan. Ympäristövaikutusten lisäksi lajilla on positiivinen vaikutus sekä Laitisen mieleen että kehoon.

” Jokaisen lenkin jälkeinen hyvänolontunne saa liikkumaan entistä enemmän. Roskien kerääminen voi olla cool, ja sitä voi tehdä ikään ja sukupuoleen katsomatta. ” 

Laitisen roskankeräysharrastus alkoi Aasian lomamatkoilla useita vuosia sitten, kun paratiisirannat lainehtivat roskassa. Maapallon todellinen tila valkeni Laitiselle noin kolme vuotta sitten tämän hankittua sup-laudan. Nyt Laitinen kerää roskia päivittäin milloin milläkin kulkuvälineellä, työmatkallakin.

” Roskaa vaan kellui vastaan loputtomina virtoina Siaminlahdella ja Andamaanienmerellä. Tuolloin elin vielä illuusiossa, että Suomi on maailman puhtain maa,” Laitinen kertoo.

Äkkiä naiselle valkeni, että näin ei ole. Tupakantumppeja, -askeja, kertakäyttöastioita ja kaikkea maan ja taivaan väliltä sattui Laitisen tielle kaupungin kaduilla ja keskellä metsää.

 

Aluksi kyse oli vain esteettisestä haitasta, mutta Laitinen halusi perehtyä aiheeseen tarkemmin. Nopeasti selvisi, että esimerkiksi mikromuovia on myös Suomen sisävesissä, ilmassa ja mahdollisesti hanavedessäkin.

 

” Vaikka itse ei roskaisikaan, valitettavasti meillä on vain yksi maapallo, joka on meidän kaikkien koti. Siksi jokaisen intressissä ois vähän niin kuin pitää siitä huolta,” Laitinen sanoo.

 

Vinkkejä Plogging-treeniin

On tärkeää muistaa, ettei Ploggingin harrastamiseen vaadita suurtapahtumaa. Roskajuoksemaan voi lähteä yksin, ystävien tai lemmikin kanssa. Tutulle lenkkipolulle voi pyrähtää kävellen tai juosten. Helsingissä on kokeiltu roskasuppailuakin.

  1. Tahdin määräät sinä

Treenin tehokkuus ja intensiteetti riippuvat nopeudesta ja kerättävien roskien määrästä. Ploggingissa tarkoituksena ei ole kerätä kaikkia tielle sattuvia roskia, vaan osan voi jättää muillekin. Roskia voi noukkia matkaltaan silloin tällöin, ja treeni kulkee näin omilla ehdoilla. Vaihtelua saa vaikkapa ottamalla spurtteja roskalta toiselle.

  1. Poimiminen kehittää lihaskuntoa ja tasapainoa

Liikuntamuoto on hyvää treeniä etenkin reisille ja pakaroille, kun roskia keräillessä joutuu juoksun lisäksi kyykkimään ja kurkottelemaan. Kun juokset monen kilon roskasäkin kanssa kilometrejä, myös hauis saa osansa treenistä. Roskajuoksu on siis normaalia juoksemisharrastusta monipuolisempaa, ja siinä kehittyvät jalkojen lihasten lisäksi myös keskivartalon lihakset.

  1. Puhdasta matematiikkaa

Itselleen kannattaa asettaa roskankeräystavoite, jonka avulla ympäristö tulee siistiksi huomaamatta ja kerättävien roskien määrä kasvaa. Jos jokaisella liikkumallaan kilometrillä yrittää kerätä vaikkapa viisi roskaa, kymmenen kilometrin juoksulenkin aikana on luonnosta kadonnut roskia jo 50.

Lähtisitkö roskapussin kanssa lenkille? Entä aiotko osallistua Maailman siivouspäivään 15. syyskuuta?

Kivaa syksyistä viikkoa,

Roosa

Pisst! Olen Ekoarki.fi:n uusin tulokas, ja esittelyni pääset lukemaan täältä.

Julkaistu tehnyt — 4 kommenttia

Kirjoittajaesittely

Kuka olen ja mistä kirjoitan?

Tervehdys! Olen Roosa, opiskelija ja aloitteleva freelance-toimittaja. Olen suorittanut kansainvälisen politiikan kandidaatin tutkinnon Turussa, ja syksyllä uudet tuulet puhaltavat minut Hollantiin poliittisen viestinnän maisteriopintoihin. Mieluisimmat aiheeni käsittelevät usein jollain tapaa yhteiskunnan kiperimpiä kysymyksiä kuten ympäristöä ja ihmisoikeuksia.

Miksi Ekoarki.fi?

Halusin lähteä mukaan Ekoarjen kasvavaan tiimiin, sillä koin sen olevan kiinnostava ja ajankohtainen foorumi tärkeille asioille. Ystäväni Maria ja Joonas ovat jo nyt saaneet aikaan hienon ympäristötietoisen yhteisön, jonka kasvussa saan ylpeänä olla mukana. Parhaimmassa tapauksessa pohdintani nostavat esiin tärkeitä kysymyksiä ja innostavat ihmisiä tekemään tietoisempia ympäristövalintoja matalalla kynnyksellä. Tämä tarkoittaa minulle sitä, ettei ekologisten tekojen tarvitse aina olla mullistavia muutoksia, ja pienemmistä valinnoista on helppo edetä kohti ympäristölle armollisempaa elämää.

Miten edistän kestäviä elämäntapoja?

Ekologisuus on hiipinyt omaan elämääni asteittain, osaksi varmasti opintojeni myötä, jossa tietous ympäristön tilasta on kasvanut seuratessa maailman tapahtumia muutenkin. Ulkomailla oleskellessani olen tajunnut, kuinka edistyksellisiä Pohjoismaissa ja Suomessa ympäristöasioissa ollaan. Ruokakaupat ja ravintolat ovat pullollaan kasvisvaihtoehtoja. Julkinen liikenne on helposti saatavilla, ja kaupungissa aina asuneena autoilua on ollut helppo välttää. Kierrättäminen kuuluu täällä lähes jokaiseen kotitalouteen, ja jätteiden lajittelu on monelle suomalaiselle itsestäänselvyys. Ympäristöystävällisten valintojen tekeminen on, ainakin omassa elämässäni ollut Suomessa todella helppoa. Onkin siis melko vanhentunutta sanoa, että ekologinen elämä olisi vaikeaa tai hankaloittaisi arkea.

En ole mikään ympäristöpyhimys, joka välttäisi omassa elämässään kaikki ympäristöä kuormittavat valinnat. Unohdan toisinaan kestokassin kotiin kauppareissulla ja ostan silloin tällöin vaatteita uutenakin. Ajan joskus yksityisautolla, vaikken itse kuitenkaan sellaista omista. Vaikka tuleva kotikaupunkini Amsterdam onkin tunnetusti pyörien luvattu kaupunki, lennän lentokoneella vähän liiankin usein, sillä liikkuvaisessa elämäntavassa sen välttäminen tuntuu olevan lähes mahdottomuus. Lihaa tai maitotuotteita en kuitenkaan juuri syö, sekä terveydellisistä, eettisistä että ympäristösyistä.

Juttuideoita?

Vaikka arkeeni kuuluu myös ympäristöä kuormittavia tekoja, pyrin kuitenkin niitä tietoisesti vähentämään. Yksi teko on raapustaminen tähän blogiin. Kirjoitukseni tulevat varmasti poukkoilemaan laidasta laitaan, mutta niitä sitovana teemana ovat varmasti ekologisuus ja ajankohtaiset ilmiöt niin Suomessa kuin maailmalla.

Olisi tosi kiva kuulla, millaisista aiheista olisit kiinnostunut lukemaan?

Julkaistu tehnyt — Jätä kommentti

Hieman materiaaleista

Saatiin sivustomme kautta mielenkiintoinen kysymys, jossa pohdittiin trikoisia kestovanulappuja, niiden materiaaleja ja väriaineita. Valitettavasti lähettäjän sähköpostiosoite oli kirjoitettu ilmeisesti väärin, joten emme saa toimitettua vastausta hänelle sähköpostitse. Toivottavasti tämä postaus kuitenkin tavoittaisi kysyjän.

Kysyjä on oikeista asioista huolissaan ja on hyvä muistaa, että näitä asioita on hyvä pohtia yleisestikin vaatetuskankaissa. Saara onkin perehtynyt aiheeseen paljon ja hänen avullaan yritetään antaa mahdollisimman kattava vastaus kysymykseen. Näistä asioista on tulossa vielä lisää postauksia myöhemminkin!

Trikoo on neulosta ja sitä voi tehdä monesta eri materiaalista. Neulos itsessään on joustavaa, jousto ei siis välttämättä tarkoita sitä, että siihen olisi lisätty jotain synteettistä. Useimmiten trikoo on puuvillaa, mutta harmillisen usein siihen on lisätty esim. elastaania (synteettinen keinokuitu). Keinokuituisista tekstiileistä saattaa irrota mikromuovia, jonka mahdolliset terveys- ja ympäristövaikutukset ovat herättäneet tärkeää keskustelua viime aikoina.

Materiaalitietojen pitäisi aina löytyä tuotteesta, mutta jos niitä ei jostain syytä löydy, on hyvä kysyä niitä valmistajalta. EU-asetusten mukaan kuitusisältö täytyy ilmoittaa. EU:ssa valvonta on muutenkin tarkkaa, joten kannattaa suosia sen sisällä valmistettuja lankoja, kankaita ja tuotteita yleensäkin, jos mahdollista.

Kysyjää kiinnosti myös tekstiilien ompelulankojen materiaalit. Yleisesti ompelulangat ovat polyesteria, toki löytyy myös puuvillasta ja villastakin valmistettuja, mutta niitä harvemmin käytetään. Polyesteria käytetään, koska se on kestävää, lujaa ja sen valonsietokyky on hyvä. Hinnalla on myöskin todennäköisesti vaikutusta.

Jos kankaat ja niistä mahdollisesti irtoavat mikrokuidut mietityttävät tai haluaa ylipäänsä ajatella terveyttä ja ympäristöä, niin kannattaa suosia luonnonkuituja. Tällöin tarvitaan hieman materiaalitietoutta, jossa me yritämme olla avuksi. Jos haluaa välttää synteettisiä kuituja, (joiden raaka-aineena on maaöljy), on hyvä tietää, mitä ne ovat ja mitkä ovat niiden lyhenteet. Tässä muutama yleisesti käytetty tunnus:

Elastaani EL tai EA
Akryyli PAN
Polyamidi PA
Polyesteri PES
Polypropeeni PP

 

Väriaineissa kannattaa pyrkiä suosimaan öko-Tex standardi 100-merkittyjä tekstiilejä. Merkintä tarkoittaa että tuotteet on testattuja ja hyväksyttyjä sen osalta, etteivät ne sisällä terveydelle haitallisia kemikaaleja tai väriaineita. Myös kasvivärjäys on turvallinen vaihtoehto. Toisaalta, sertifikaatit maksavat, eikä pienillä yrityksillä välttämättä aina ole niihin rahaa. Vaikka sertifikaatti siis puuttuisikin, voi tuote silti olla myrkytön ja ympäristöä ajatellen värjätty. Tässä artikkelissa oli hyvä huomio aiheeseen liittyen: “Jos tuotteessa kerrotaan, mistä materiaali on kotoisin tai minkälaisella menetelmällä se on tehty, se on yleensä positiivinen asia, sillä mitään negatiivista tuskin kerrottaisiin.” Läpinäkyvyys on tärkeää ja kannattaakin suosia yrityksiä, jotka kertovat avoimesti toiminnastaan.

Jos haluaa perehtyä enemmän kankaiden turvallisuuteen, suosittelisimme tutkimaan esimerkiksi Vihreät vaatteet -sivustoa. Kemikaaleja ja myrkkyjä vaatteissa ja kankaissa voi yleisesti välttää käyttämällä luomulaatuisia luonnonkuituja. Esimerkiksi puuvillan tuotannossa käytetään paljon kemikaaleja, mutta luomupuuvilla on tämän suhteen parempi valinta, sillä sen viljelyssä kemikaaleja ei saa käyttää.

Palatakseni vielä alkuperäisen kysymyksen aiheeseen kestovanulapuista. Meillä myytävät Saara Kohtalon valmistamat kestovanulaput on tehty 100% bambulangasta ja ne on värjätty vähin kemikaalein ympäristöä ajatellen. Ne ovat turvallisia eivätkä sisällä ollenkaan muovia. Tästä pääset käyttämämme langan tietoihin.

Toivottavasti tästä oli apua muillekin näitä asioita pohtiville! Jätäthän kommenttia tähän ja jatketaan keskustelua tärkeästä asiasta 🙂 Tämä on tärkeä ja laaja aihe, mihin palataan jatkossakin.

-Saara & Maria