Kirjoitettu

Vaatehuolto – Laukun hihnan korjaaminen

Vaatehuoltoteema jatkuu! Tällä kertaa korjauksen muodossa. Rakkaan nahkalaukkuni hihna alkoi repsottaa ja pyysin Saaralta apua sen korjaamiseen. Saara kuitenkin keksi, että kuvataan työvaiheet ja opastetaan, kuinka laukun hihnan korjaaminen tapahtuu helposti.

 

Alkutilanne: Nahkalaukun hihna on haljennut

 

Tarvittavat välineet:

 

1. vaihe:

Leikkaa hihnan rikkinäinen osa pois terävillä saksilla, jolloin hihnaan jää kaunis raakareuna.

2. vaihe:

Sovita solki paikalleen ja mieti, riittääkö yksi sisarniitti vai tarvitaanko kaksi. Yksi riittää ohuessa kankaassa. Taita hihna noin 2 cm:n matkalta.

 

3. vaihe:

Rei’itä reikäpihdeillä sopivan kokoinen reikä. (Testaa hukkapalaan)

 

4. vaihe:

Laita sisarniitti paikoilleen ja hakkaa se kiinni vasaralla alustaa vasten. Vasaraan kannattaa laittaa nahan pala tai paksumpaa kangasta, ettei niittiin tule jälkiä.

 

Paikoillaan oleva sisarniitti näyttää tältä:

5. vaihe:

Tee sama toiselle puolelle.

Valmis! Tässä ei kauaa mene ja laukku saa paljon lisää käyttöikää. Vaatehuoltoon kuuluu olennaisena osana korjaaminen. Hieman rikki olevaa ei ole mitään järkeä heittää menemään, kun korjaaminenkin on mahdollista. Oon todella tyytyväinen lopputulokseen ja ihanaa päästä taas käyttämään tätä laukkua!

 

Mistä te haluaisitte lukea vaatehuoltoon liittyen? 🙂

Kirjoitettu

Hävikkiviikko

Tällä viikolla vietetään Hävikkiviikkoa! Sen tarkoituksena on levittää tietoisuutta ruokahävikistä ja antaa vinkkejä, kuinka sen määrää voi vähentää helposti. Siitä hyötyy niin ympäristö kuin oma talouskin. Ruokahävikillä tarkoitetaan roskiin päätyvää ruokaa, joka olisi voitu välttää säilyttämällä tai valmistamalla ruoka eri tavalla. Hävikkiviikon järjestää vuosittain Kuluttaja-lehti, joka kannustaa kaikkia lähtemään mukaan kampanjaan.

Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa, mutta kaikkein eniten kotitalouksissa.

Ruoka aiheuttaa jopa kolmasosan ilmastovaikutuksistamme. Sen tuotantoon kuluu paljon vettä ja maa-alaa. Ruokahävikkiin on siis syytä kiinnittää huomiota, jos haluaa elää ekologisemmin ja kestävämmin. Jo pieni määrä hävikkiä on ympäristövaikutuksiltaan suurempi kuin muovipakkaus, johon se on pakattu.

 

“Kolmannes maailman viljelyskelpoisesta maasta käytetään sellaisen ruuan tuotantoon, joka lopulta jää käyttämättä.”

 

Hävikkiviikon mukaan suomalaisten ruokahävikki syntyy suurimmalta osin kotitalouksissa. Suomalainen heittää ruokaa pois keskimäärin 24 kg syömäkelpoista ruokaa. Tämän määrän hiilidioksidipäästöt ovat yhtä suuret kuin 100 000 keskivertohenkilöauton.

Ruokahävikin määrä on ollut ehkä yksi hankalimmista asioista kotitaloudessamme. En oikein itsekään tiedä syytä tähän, emme voi käyttää edes lapsia tekosyynä. Hävikkiviikon sivuille on onneksi listattu monia hyviä ja simppeleitä neuvoja ruokahävikin vähentämiseen kotona. Listasin tähän ne kohdat, joihin itse aion jatkossa kiinnittää entistä enemmän huomiota ja lisäsin myös muutaman oman vinkin.

  • Aistinvarainen arviointi. Jos ruoka ei näytä tai tuoksu pilaantuneelta, eikä viimeinen käyttöpäivä ole mennyt, kokeile maistaa pieni pala. Luota aisteihisi.
  • Asettele nopeimmin pilaantuvat tuoretuotteet silmiesi korkeudelle samalle hyllylle jääkaappiin, jolloin ne ovat näkyvillä aina kun avaat kaapin.
  • Vältä nälkäisenä kauppaan menemistä.
  • Valmista ruokaa jääkaapin jämistä. Munakkaaseen tai pastakastikkeeseen saa laitettua niin vihanneslokeron nuhjuuntuneen sisällön kuin vajaat kerma- tms. purkit! Ylikypsät hedelmätkin saa upotettua smoothien joukkoon. On hauska suunnitella, mitä kaikkea jo kaapista olevista aineksista saakaan loihdittua.
  • Suunnittele viikon ruuat etukäteen. Tämä on osoittautunut meillä kaikkein toimivimmaksi ratkaisuksi, joka säästää myös rahaa.
  • Lisää hyviä vinkkejä löydät tämän sivun lopusta.

Lisävinkkinä vielä, että ylijäänyt ruoka kannattaa kotona suojata Bee’s Wrapeillä ja säilyttää jääkaapissa. Käärimme kotona leivät mehiläisvahakääreeseen, sillä silloin ne pysyvät pehmeinä pidempään. Myös eväät on helppo ottaa mukaan Bee’s Wrapilla suojattuna.

 

“Globaalisti tuotetusta ruuasta jää vuosittain käyttämättä:

  • 30% viljasta eli 763 miljardia pastapakkausta

  • 20% maitotuotteista ja munista eli 574 miljardia kananmunaa

  • 35% kalasta ja merenelävistä eli 3 miljardia Atlantin lohta

  • 45% hedelmistä ja vihanneksista eli 3,7 biljoonaa omenaa

  • 20% lihasta eli 75 miljoonaa lehmää

  • 20% öljy- ja palkokasveista

  • a eli sellainen määrä oliiveja, joka tarvitaan 11 000:n olympiamittaiseen uima-altaaseen mahtuvan oliiviöljyn tuottamiseen

  • 45% juuri- ja mukulakasveista eli 1 miljardia pussillista perunaa”

 

Lähde: Hävikkiviikko

 

Miten sinä olet ottanut tai otat osaa hävikkiviikkoon? Mitkä ovat parhaat vinkkisi ruokahävikin vähentämiseen? 🙂  

Kirjoitettu

Vaatehuolto

Tiesittekö, että noin kolmasosa vaatteen ympäristövaikutuksista muodostuu siitä, miten sen omistaja sitä hoitaa?

 

NRDC

 

Tätä ajatellen aloitammekin nyt Saaran kanssa postaussarjan, jonka teemana on vaatehuolto. Aiheesta on niin paljon sanottavaa, joten päätettiin jakaa se useampaan postaukseen. Inspiraation lähteenä aiheelle on toiminut ekologisen muodin sanansaattaja, trashionista Outi Les Pyy. Vaateteollisuuden ihmisoikeus-, ympäristö- ja sosiaalisiin ongelmiin voi itse yrittää vaikuttaa harkitsemalla tarkkaan mitä ostaa ja suosia vastuullisesti toimivia yrityksiä.

 

Ensimmäisen postauksen teemana on hetki, jolloin vaate päätyy kuluttajan haltuun. Vaatteiden huolto nimittäin alkaa jo ostopäätöksestä. Siitä, kun olet löytänyt vaatteen, jonka tarvitset ja haluat. Jota kunnioitat ja josta haluat pitää huolta.

On paljon helpompi valita vaatteet päällensä kaapista, jossa on itselleen ja tyylilleen sopivia vaatteita eikä “vähän sinnepäin” olevia. Uuden vaatteen ostaminen kannattaa tehdä harkiten ja huolellisesti, hetken mieliteosta johtuvia ostoksia vältellen. Osta vain vaatteita, joita oikeasti haluat eikä vain sen vuoksi, että se on niin halpa. Mikään kunnolla ja reilulla työllä tehty t-paita ei maksa viittä euroa.

Kun täydellinen paita, farkut tai mekko on löytynyt, siitä haluaa pitää huolta. Vaatteeseen ei tulisi suhtautua kuin kertakäyttötavaraan, jonka voi heittää pois parin käyttökerran jälkeen. Vaatteeseen tulisi sitoutua ja se pitäisi haluta käyttää “loppuun”. Kun vaatteeseen on muodostettu tunneside, on luontevaa, että siitä pitää hyvää huolta.

Vaatekaupassa kannattaa jo miettiä muun muassa näitä asioita:

  • Miltä vaatteen laatu vaikuttaa? (esimerkiksi sauman vahvuuden voi tarkistaa vetämällä niitä kevyesti erikseen ja katsomalla tuleeko saumaan rako)
  • Mitä materiaalia se on?  Olenko valmis pitämään vaatteesta huolta materiaalin vaatimalla tavalla? (esimerkiksi elastaania sisältävät vaatteet eivät kestä huuhteluainetta tai kuumaa (40 °C) lämpötilaa)
  • Olenko valmis korjauttamaan vaatteen, jos se hajoaa tai kuluu?
  • Sopiiko se käytettäväksi jonkun jo omistamani vaatteen kanssa?
  • Missä tilanteissa käyttäisin sitä?
  • Sopiiko vaate tyyliini, olemukseeni ja tarpeisiini? (Eihän mekon helma ole liian lyhyt minulle, housut liian kireät…)

 

 

Aiheesta lisää:

Outi Les Pyyn blogi

Hyvän mielen vaatekaappi – Rinna Saramäki

Hyvä dokumentti vaateteollisuudesta: The True Cost (löytyy ainakin Netflixistä)

 

Mitä ajatuksia aihe teissä herättää? Mistä asioista haluaisitte lukea vaatehuollon yhteydessä?

 

-Maria & Saara

Kirjoitettu

Plogging – ekologista liikuntaa

Kunto kohenee ja luonto siistiytyy. Kuulostaa aika mukavalta, eikö? Kesän jälkeen monella alkaa arki, ja palataan takaisin myös liikuntaharrastusten pariin. Voisitko kuvitella nappaavasi mukaan lenkille roskapussin ja kerätä matkalta muutaman maahan jääneen roskan?

Itse ainakin voisin, ja nyt se on helpompaa kuin koskaan. Roskajuoksutapahtumia on järjestetty ensi kertaa myös Suomessa kesän 2018 aikana, ja niihin on mahdollista osallistua kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina vielä syyskuussakin. Myös Maailman siivouspäivänä (World Cleanup Day) 15. syyskuuta roskajuoksutapahtuma järjestetään ainakin Helsingissä Lapinlahdella ja Pasilassa sekä Tampereella.

Mikä ihmeen Plogging?

Roskajuoksu eli Plogging on Ruotsista lähtöisin oleva yhteisöllinen ilmiö, jossa yhdistyvät hölkkä (jogging) ja poimiminen (plocka upp). Maailmanlaajuinen ekologinen liikuntatrendi on vihdoin rantautunut myös Suomeen, ja tapahtumia voi järjestää kuka tahansa, missä tahansa.

Mari Laitinen kerää roskia lenkkeillessään joka päivä, sillä kokee sen olevan ainoa simppeli tapa vaikuttaa konkreettisesti ongelmiin. @marisusalaitinen perusti Instagramtilin aloittaakseen yhden naisen roskakapinan roskaamista ja kertakäyttöyhteiskuntaa vastaan. Ympäristövaikutusten lisäksi lajilla on positiivinen vaikutus sekä Laitisen mieleen että kehoon.

” Jokaisen lenkin jälkeinen hyvänolontunne saa liikkumaan entistä enemmän. Roskien kerääminen voi olla cool, ja sitä voi tehdä ikään ja sukupuoleen katsomatta. ” 

Laitisen roskankeräysharrastus alkoi Aasian lomamatkoilla useita vuosia sitten, kun paratiisirannat lainehtivat roskassa. Maapallon todellinen tila valkeni Laitiselle noin kolme vuotta sitten tämän hankittua sup-laudan. Nyt Laitinen kerää roskia päivittäin milloin milläkin kulkuvälineellä, työmatkallakin.

” Roskaa vaan kellui vastaan loputtomina virtoina Siaminlahdella ja Andamaanienmerellä. Tuolloin elin vielä illuusiossa, että Suomi on maailman puhtain maa,” Laitinen kertoo.

Äkkiä naiselle valkeni, että näin ei ole. Tupakantumppeja, -askeja, kertakäyttöastioita ja kaikkea maan ja taivaan väliltä sattui Laitisen tielle kaupungin kaduilla ja keskellä metsää.

 

Aluksi kyse oli vain esteettisestä haitasta, mutta Laitinen halusi perehtyä aiheeseen tarkemmin. Nopeasti selvisi, että esimerkiksi mikromuovia on myös Suomen sisävesissä, ilmassa ja mahdollisesti hanavedessäkin.

 

” Vaikka itse ei roskaisikaan, valitettavasti meillä on vain yksi maapallo, joka on meidän kaikkien koti. Siksi jokaisen intressissä ois vähän niin kuin pitää siitä huolta,” Laitinen sanoo.

 

Vinkkejä Plogging-treeniin

On tärkeää muistaa, ettei Ploggingin harrastamiseen vaadita suurtapahtumaa. Roskajuoksemaan voi lähteä yksin, ystävien tai lemmikin kanssa. Tutulle lenkkipolulle voi pyrähtää kävellen tai juosten. Helsingissä on kokeiltu roskasuppailuakin.

  1. Tahdin määräät sinä

Treenin tehokkuus ja intensiteetti riippuvat nopeudesta ja kerättävien roskien määrästä. Ploggingissa tarkoituksena ei ole kerätä kaikkia tielle sattuvia roskia, vaan osan voi jättää muillekin. Roskia voi noukkia matkaltaan silloin tällöin, ja treeni kulkee näin omilla ehdoilla. Vaihtelua saa vaikkapa ottamalla spurtteja roskalta toiselle.

  1. Poimiminen kehittää lihaskuntoa ja tasapainoa

Liikuntamuoto on hyvää treeniä etenkin reisille ja pakaroille, kun roskia keräillessä joutuu juoksun lisäksi kyykkimään ja kurkottelemaan. Kun juokset monen kilon roskasäkin kanssa kilometrejä, myös hauis saa osansa treenistä. Roskajuoksu on siis normaalia juoksemisharrastusta monipuolisempaa, ja siinä kehittyvät jalkojen lihasten lisäksi myös keskivartalon lihakset.

  1. Puhdasta matematiikkaa

Itselleen kannattaa asettaa roskankeräystavoite, jonka avulla ympäristö tulee siistiksi huomaamatta ja kerättävien roskien määrä kasvaa. Jos jokaisella liikkumallaan kilometrillä yrittää kerätä vaikkapa viisi roskaa, kymmenen kilometrin juoksulenkin aikana on luonnosta kadonnut roskia jo 50.

Lähtisitkö roskapussin kanssa lenkille? Entä aiotko osallistua Maailman siivouspäivään 15. syyskuuta?

Kivaa syksyistä viikkoa,

Roosa

Pisst! Olen Ekoarki.fi:n uusin tulokas, ja esittelyni pääset lukemaan täältä.

Kirjoitettu

Kirjoittajaesittely

Kuka olen ja mistä kirjoitan?

Tervehdys! Olen Roosa, opiskelija ja aloitteleva freelance-toimittaja. Olen suorittanut kansainvälisen politiikan kandidaatin tutkinnon Turussa, ja syksyllä uudet tuulet puhaltavat minut Hollantiin poliittisen viestinnän maisteriopintoihin. Mieluisimmat aiheeni käsittelevät usein jollain tapaa yhteiskunnan kiperimpiä kysymyksiä kuten ympäristöä ja ihmisoikeuksia.

Miksi Ekoarki.fi?

Halusin lähteä mukaan Ekoarjen kasvavaan tiimiin, sillä koin sen olevan kiinnostava ja ajankohtainen foorumi tärkeille asioille. Ystäväni Maria ja Joonas ovat jo nyt saaneet aikaan hienon ympäristötietoisen yhteisön, jonka kasvussa saan ylpeänä olla mukana. Parhaimmassa tapauksessa pohdintani nostavat esiin tärkeitä kysymyksiä ja innostavat ihmisiä tekemään tietoisempia ympäristövalintoja matalalla kynnyksellä. Tämä tarkoittaa minulle sitä, ettei ekologisten tekojen tarvitse aina olla mullistavia muutoksia, ja pienemmistä valinnoista on helppo edetä kohti ympäristölle armollisempaa elämää.

Miten edistän kestäviä elämäntapoja?

Ekologisuus on hiipinyt omaan elämääni asteittain, osaksi varmasti opintojeni myötä, jossa tietous ympäristön tilasta on kasvanut seuratessa maailman tapahtumia muutenkin. Ulkomailla oleskellessani olen tajunnut, kuinka edistyksellisiä Pohjoismaissa ja Suomessa ympäristöasioissa ollaan. Ruokakaupat ja ravintolat ovat pullollaan kasvisvaihtoehtoja. Julkinen liikenne on helposti saatavilla, ja kaupungissa aina asuneena autoilua on ollut helppo välttää. Kierrättäminen kuuluu täällä lähes jokaiseen kotitalouteen, ja jätteiden lajittelu on monelle suomalaiselle itsestäänselvyys. Ympäristöystävällisten valintojen tekeminen on, ainakin omassa elämässäni ollut Suomessa todella helppoa. Onkin siis melko vanhentunutta sanoa, että ekologinen elämä olisi vaikeaa tai hankaloittaisi arkea.

En ole mikään ympäristöpyhimys, joka välttäisi omassa elämässään kaikki ympäristöä kuormittavat valinnat. Unohdan toisinaan kestokassin kotiin kauppareissulla ja ostan silloin tällöin vaatteita uutenakin. Ajan joskus yksityisautolla, vaikken itse kuitenkaan sellaista omista. Vaikka tuleva kotikaupunkini Amsterdam onkin tunnetusti pyörien luvattu kaupunki, lennän lentokoneella vähän liiankin usein, sillä liikkuvaisessa elämäntavassa sen välttäminen tuntuu olevan lähes mahdottomuus. Lihaa tai maitotuotteita en kuitenkaan juuri syö, sekä terveydellisistä, eettisistä että ympäristösyistä.

Juttuideoita?

Vaikka arkeeni kuuluu myös ympäristöä kuormittavia tekoja, pyrin kuitenkin niitä tietoisesti vähentämään. Yksi teko on raapustaminen tähän blogiin. Kirjoitukseni tulevat varmasti poukkoilemaan laidasta laitaan, mutta niitä sitovana teemana ovat varmasti ekologisuus ja ajankohtaiset ilmiöt niin Suomessa kuin maailmalla.

Olisi tosi kiva kuulla, millaisista aiheista olisit kiinnostunut lukemaan?

Kirjoitettu

Hieman materiaaleista

Saatiin sivustomme kautta mielenkiintoinen kysymys, jossa pohdittiin trikoisia kestovanulappuja, niiden materiaaleja ja väriaineita. Valitettavasti lähettäjän sähköpostiosoite oli kirjoitettu ilmeisesti väärin, joten emme saa toimitettua vastausta hänelle sähköpostitse. Toivottavasti tämä postaus kuitenkin tavoittaisi kysyjän.

Kysyjä on oikeista asioista huolissaan ja on hyvä muistaa, että näitä asioita on hyvä pohtia yleisestikin vaatetuskankaissa. Saara onkin perehtynyt aiheeseen paljon ja hänen avullaan yritetään antaa mahdollisimman kattava vastaus kysymykseen. Näistä asioista on tulossa vielä lisää postauksia myöhemminkin!

Trikoo on neulosta ja sitä voi tehdä monesta eri materiaalista. Neulos itsessään on joustavaa, jousto ei siis välttämättä tarkoita sitä, että siihen olisi lisätty jotain synteettistä. Useimmiten trikoo on puuvillaa, mutta harmillisen usein siihen on lisätty esim. elastaania (synteettinen keinokuitu). Keinokuituisista tekstiileistä saattaa irrota mikromuovia, jonka mahdolliset terveys- ja ympäristövaikutukset ovat herättäneet tärkeää keskustelua viime aikoina.

Materiaalitietojen pitäisi aina löytyä tuotteesta, mutta jos niitä ei jostain syytä löydy, on hyvä kysyä niitä valmistajalta. EU-asetusten mukaan kuitusisältö täytyy ilmoittaa. EU:ssa valvonta on muutenkin tarkkaa, joten kannattaa suosia sen sisällä valmistettuja lankoja, kankaita ja tuotteita yleensäkin, jos mahdollista.

Kysyjää kiinnosti myös tekstiilien ompelulankojen materiaalit. Yleisesti ompelulangat ovat polyesteria, toki löytyy myös puuvillasta ja villastakin valmistettuja, mutta niitä harvemmin käytetään. Polyesteria käytetään, koska se on kestävää, lujaa ja sen valonsietokyky on hyvä. Hinnalla on myöskin todennäköisesti vaikutusta.

Jos kankaat ja niistä mahdollisesti irtoavat mikrokuidut mietityttävät tai haluaa ylipäänsä ajatella terveyttä ja ympäristöä, niin kannattaa suosia luonnonkuituja. Tällöin tarvitaan hieman materiaalitietoutta, jossa me yritämme olla avuksi. Jos haluaa välttää synteettisiä kuituja, (joiden raaka-aineena on maaöljy), on hyvä tietää, mitä ne ovat ja mitkä ovat niiden lyhenteet. Tässä muutama yleisesti käytetty tunnus:

Elastaani EL tai EA
Akryyli PAN
Polyamidi PA
Polyesteri PES
Polypropeeni PP

 

Väriaineissa kannattaa pyrkiä suosimaan öko-Tex standardi 100-merkittyjä tekstiilejä. Merkintä tarkoittaa että tuotteet on testattuja ja hyväksyttyjä sen osalta, etteivät ne sisällä terveydelle haitallisia kemikaaleja tai väriaineita. Myös kasvivärjäys on turvallinen vaihtoehto. Toisaalta, sertifikaatit maksavat, eikä pienillä yrityksillä välttämättä aina ole niihin rahaa. Vaikka sertifikaatti siis puuttuisikin, voi tuote silti olla myrkytön ja ympäristöä ajatellen värjätty. Tässä artikkelissa oli hyvä huomio aiheeseen liittyen: “Jos tuotteessa kerrotaan, mistä materiaali on kotoisin tai minkälaisella menetelmällä se on tehty, se on yleensä positiivinen asia, sillä mitään negatiivista tuskin kerrottaisiin.” Läpinäkyvyys on tärkeää ja kannattaakin suosia yrityksiä, jotka kertovat avoimesti toiminnastaan.

Jos haluaa perehtyä enemmän kankaiden turvallisuuteen, suosittelisimme tutkimaan esimerkiksi Vihreät vaatteet -sivustoa. Kemikaaleja ja myrkkyjä vaatteissa ja kankaissa voi yleisesti välttää käyttämällä luomulaatuisia luonnonkuituja. Esimerkiksi puuvillan tuotannossa käytetään paljon kemikaaleja, mutta luomupuuvilla on tämän suhteen parempi valinta, sillä sen viljelyssä kemikaaleja ei saa käyttää.

Palatakseni vielä alkuperäisen kysymyksen aiheeseen kestovanulapuista. Meillä myytävät Saara Kohtalon valmistamat kestovanulaput on tehty 100% bambulangasta ja ne on värjätty vähin kemikaalein ympäristöä ajatellen. Ne ovat turvallisia eivätkä sisällä ollenkaan muovia. Tästä pääset käyttämämme langan tietoihin.

Toivottavasti tästä oli apua muillekin näitä asioita pohtiville! Jätäthän kommenttia tähän ja jatketaan keskustelua tärkeästä asiasta 🙂 Tämä on tärkeä ja laaja aihe, mihin palataan jatkossakin.

-Saara & Maria

Kirjoitettu

Kestoliivinsuojat by Saara Kohtalo

Tässä Saaran kertomana tarina uuden tuotteemme, kestoliivinsuojien, takana <3 :

 

Liivinsuojat tulivat mulle uudestaan ajankohtaiseksi viime joulukuussa kun meidän kolmas poikamme syntyi.

Maito nousi jälleen hyvin. Jo laitoksella alkoi liivinsuojien suurkulutus, ja mieleeni muistui aikasempien imetysten liivinsuojien tarve ja määrä. Esikoisen kohdalla reilu seitsemän vuotta sitten kokeilin kankaisia kestoliivinsuojia. Olin niihin niin pettynyt että päätin tuolloin etten enää ikinä moisia käytä. Huh, ne oli kamalat! Ne suorastaan hylkivät maitoa.

Tällä kertaa kuitenkin omatunto kolkutti heti ensimmäisten viikkojen aikana ja ajattelin ryhtyä toimeen. Teen hyvät kestoliivinsuojat, sellaiset joita oikeasti haluan käyttää. Ja koska mulla oli niin huonot kokemukset kankaisista kestoliivinsuojista niin halusin kokeilla kuinka virkatut toimisivat.

Olin juuri löytänyt Blockwallahin ihanat langat ja valmistanut heidän bambulangastaan uudet kestovanulaput. Ihanan pehmeä lanka toimisi varmasti hyvin myös liivinsuojissa. Ja niinhän se toimii. 🙂 Tämä bambulanka on vähiten käsiteltyä, mitä olen bambulangoista tähän mennessä löytänyt. Ominaisuuksiltaan se on hyvin imukykyinen, hengittävä, pehmeä ja kiiltävä. Se myös kestää hyvin pesuja.

Virkatut liivinsuojat näyttävät kauniilta, ovat pehmeät ja tuntuvat miellyttäviltä niin käteen kuin rinnallekin.

Nyt asia jo vähän naurattaa, mutta tosiaan jännitin ekaa testipäivää ihan hirveästi. Vaikka tiesin bambulangan imukyvyn, niin kyllä epäilytti, että riittääkö se. Imukyky oli kuitenkin loistava. Mulla tulee maitoa paljon ja oli todella kiva huomata kuinka suojat keräsivät “ylivuodot”.

Materiaali itsessään on hengittävä ja niin se toimii myös liivinsuojissa. Pienet maitotihkut kuivuivat hyvin suojiin. Ihanaa, nämä toimii!!

Nyt oon käyttänyt omia kestoliivinsuojia kohta kolme kuukautta, enkä mielellään enää käytä mitään muita. Kertakäyttöiset kulkee tässä rinnalla silloin kun olen ollut laiska pyykinpesijä.

Ihania imetyshetkiä äidit, toivottavasti innostutte kokeilemaan <3

 

Pesuohjeita:

 

Kestoliivinsuojat voi pestä pesukoneessa 40 asteessa käyttäen pesupussia, joka tulee liivinsuojien mukana. Olen testannut myös pesua 60 asteessa ja hyvin ovat tuntuneet senkin kestävän.

Suosittelen myös käsinpesua. Se pidentää tekstiilien elinikää ja on helppoa ja nopeaa.

Olin taannoin Outi Pyyn Ekopyykkiä luennolla ja sain muistutuksen perusraaka-aineiden käytöstä myös pyykinpesussa. Saippuathan ovat alunperinkin keksitty juuri tekstiilien puhdistamiseen. Esimerkiksi Aleppo-saippua tehdään edelleen alkuperäisellä reseptillä.

Laadukkailla luonnonkosmetiikan palasaippuoilla voi siis hyvin pestä myös pyykin. Edellä mainittu Aleppo-saippua on yksi mun henkilökohtaisista suosikeistani ja käytän juuri tätä saippuaa kestotuotteiden käsinpesussa.

Kolmen pienen pojan äitinä sitä on oppinut tehokkaaseen ajankäyttöön ja otankin useasti likaiset kestovanut ja -liivinsuojat suihkuun mukaan ja pesen ne siellä 🙂

Ps. ekopyykinpesusta kiinnostuneille, käykää Outi Les Pyyn blogista katsomassa ihanat reseptit ekologisiin pyykiinpesuaineisiin <3

Aurinkoista kevättä!

-Saara

Kirjoitettu

Ekologisempi vappu

Ajattelin nyt jatkaa samanlaisella teemalla kuin Ekologisempi joulu -postauksessa. Kiinnostaisiko teitä tällainen juttusarja liittyen juhlapyhiin ja miten niitä voisi juhlistaa ehkä vähän ekologisemmin? 🙂

 

Vapun jälkeen puistoihin jää paljon jätettä, joka ei ole syystä tai toisesta löytänyt tietään roskikseen tai kierrätykseen asti. Onneksi tänäkin vuonna esimerkiksi Turussa TYY:n ympäristösiiven SiistiVappu-kampanja muistuttaa juhlijoita omien jälkien korjaamisesta ja vapaaehtoiset siivoavat juhlinnan jälkiä vappupäivänä.

Muutamalla simppelillä muutoksella luonto kiittää ja vähennät vapun roskakuormaa ja muuta ympäristörasitusta alun alkaenkin:

  • Vapun aikaan kauppoihin tulee myyntiin paljon erilaista (usein kertakäyttöistä ja muualta tuotua) vappukrääsää, joka kannattaa jättää kauppaan. Ilmapallot, serpentiinit ja muut vappuhärpäkkeet ovat usein käytännössä roskaa, joka heitetään pois kerran käytön jälkeen.
  • Lapsille kivaa tekemistä voisi olla sormivirkkaamalla oman serpentiinin tekeminen, se ei hajoa heti vaan kestää useamman vuoden! Paperinen serpentiini sisältää kemikaaleja, minkä takia se ei sovellu paperinkeräykseen tai kompostoitavaksi.
  • Vaihda kertakäyttöastiat oikeisiin astioihin. Monet valmiit piknikastiastot ovat todella kivan näköisiä!
  • Pakkaa vapun piknikeväät muovikelmun sijaan esimerkiksi mehiläisvahakääreisiin tai muihin kestäviin säilytysrasioihin.
  • Puistojen roskikset saattavat täyttyä vappuna nopeasti, joten reppuun kannattaa pakata myös omia roska- ja biojätepusseja.

Kierrätys:

Kun jätettä kuitenkin välttämättä tulee, niin laitoin Lounais-Suomen jätehuollolle sähköpostia kysyäkseni vinkkejä vapun kierrätykseen. Heiltä olikin sopivasti ilmestynyt mediatiedote aiheeseen liittyen. Poimin tähän muutamia esimerkkejä heidän kattavasta lajittelulistastaan, joka kannattaa käydä lukemassa läpi ennen vapun juhlintaan siirtymistä. 🙂

Kertakäyttöastiat: Suosi mahdollisimman pitkälle kotoa valmiiksi löytyviä kestäviä muovisia pakastusrasioita tai astioita. Fiinimmän kattauksen ystävä kattaa piknikillekin posliinikipot ja lasiset juomalasit. Mikäli käytössä kuitenkin on kertakäyttöastioita, kuuluvat märät, likaiset ja muoviset kertakäyttöastiat polttokelpoisen jätteen astiaan.

Foliopallo: Foliopallot eivät kuulu metallinkeräysastiaan, sillä niissä on muovipinta, vaikka ne metalliselta näyttävätkin. Kun foliopallot vetelevät viimeisiään, käy nakkaamassa ne polttokelpoisen jätteen jäteastiaan.

Ilmapallo: Puhjenneet ilmapallot ovat nekin polttokelpoista jätettä. Kaupasta ostettujen ilmapallojen ympärillä oleva muovipakkauksen sen sijaan voi kierrättää lajittelemalla sen muovipakkausten keräysastiaan. Muovipakkauksia kerätään Rinki-ekopisteillä sekä nykyään jo monessa taloyhtiössä. Katso lähin ekopiste osoitteesta www.kierrätys.info.

Lautasliina: Käytetyt lautasliinat ovat biojätettä, joten vie ne taloyhtiösi biojäteastiaan tai kompostoi omassa kompostorissasi.

Serpentiini: Vaikka serpentiini tuntuu paperiselta, se ei kuitenkaan kuulu paperinkeräykseen. Oikea osoite serpentiiniroskalle on polttokelpoisen jätteen jäteastia. Kestoserpentiiniä voi myös virkata itse ja näin ehkäistä turhan jätteen syntyä!

Sipsipussi: Sipsipussin sisäosa on eittämättä metallimaisen hopeinen. Siitä huolimatta pussi on muovia, joten sen voi kierrättää muovipakkauksena.

Suihkuserpentiini: Suihkutettava serpentiini itsessään on polttokelpoista jätettä, mutta se on pakattu ponnekaasupulloon, joka kuuluu lajitella vaarallisiin jätteisiin. Vaarallisia jätteitä otetaan kotitalouksilta maksutta vastaan LSJH:n jätekeskuksissa ja lajitteluasemilla, kiertävissä keräyksissä sekä vaarallisten jätteiden vastaanottopisteillä. Lisätietoa vaarallisista jätteiden vastaanotosta osoitteessa www.lsjh.fi/vaarallisten-jatteiden-vastaanotto.

Vappukrääsä: Kaikenlaisen turhan muovikrääsän hamstraaminen kannattaa ehdottomasti minimoida. Mikäli vapputavaraan kuitenkin sortuu, kaikenlaiset huiskat, hatut, naamarit, markkinapallot, karnevaalikilkattimet, viirit ja vempaimet sekä muu ehjä muovikrääsä kannattaa jemmata tulevia vappuja ajatellen. Kun ei joka vuosi osteta uutta, ehkäistään turhan jätteen syntymistä ja säästetään ympäristöä. Mikäli sekalainen muovitavara tulee tiensä päähän, on sille oikea osoite polttokelpoinen jäte.

Munkkirasva: Munkki- tai tippaleipärasvaa ei saa kaataa viemäriin! Voit laittaa rasvan esimerkiksi talouspaperiin imeytettynä kompostoriin tai biojäteastiaan. Jos kumpaakaan ei ole käytössäsi, pakkaa rasva tiiviisti esimerkiksi maitotölkkiin ja laita polttokelpoisen jätteen astiaan.

 

Iloista vappua kaikille! <3

-Maria

Kirjoitettu

Vedenkulutus

Katsoin pari viikkoa sitten Mad Cook-ohjelmaa, jossa keskustan kansanedustaja Mikko Kärnä kysyi, miksi meidän pitäisi Suomessa säästää puhdasta vettä, kun siitä ei ole meillä pulaa. Tästä ja ylikulutuspäivästä inspiroituneena aloin pohtia ja etsiä tietoa vedenkulutuksesta vähän enemmän. Kuten kaikesta, tuntuu että tästäkin aiheesta olisi pohdittavaa ja kirjoitettavaa vaikka kuinka paljon, mutta tässä pieni pintaraapaisu.

Mihin vettä kuluu?

Juoksevan hanasta tulevan veden lisäksi myös piilovedenkulutus, jolla tarkoitetaan ostamiimme hyödykkeisiin kulututettua vettä, on ehkä yllättävänkin suurta. Veden piilokulutuksessa huomioidaan myös globaali näkökulma. Meidän käyttämämme niin sanottu virtuaalivesi voi olla pois niiden maiden vesivaroista, joissa siitä on oikeasti pula.

Suomessa harvemmin tulee ajatelleeksi veden kulutusta muulloin kuin vesilaskua maksettaessa. Olemme etuoikeutetussa asemassa, sillä meillä puhdasta vettä riittää niin paljon kuin sitä tarvitsemme ja paljon enemmänkin. Tämä näkyy myös monen, niin itsenikin, käytöksessä ja vedellä helposti lutrataan tiedostamatta siihen kuluvaa määrää. Suurin osa näkyvästä vedenkulutuksesta muodostuukin peseytymisestä. Veden lämmitykseen suihkua varten kuluu paljon energiaa ja tämä onkin yksi tekijä, joka nostattaa suomalaisten hiilijalanjälkeä huomattavasti.

Piilovedenkulutus

WWF:n mukaan suuri osa (47 %) suomalaisen vesijalanjäljestä (eli tuotteiden ja palveluiden koko elinkaaren kokonaisvedenkulutus ja vaikutukset veden laatuun, vesistöjen tilaan ja muihin
vedenkäyttäjiin) muodostuu Suomeen tuotavien ulkomaisten tuotteiden tuotantoon käytetyistä vesivaroista.

“Keskimääräinen suomalainen kuluttaa kotitalouskäytössä noin 150 litraa vettä vuorokaudessa pääasiassa peseytymiseen, ruoanlaittoon ja WC:n huuhteluun. Kun ruoan, juoman, vaatteiden ja muiden kulutustuotteiden tuotannon vaatiman piiloveden määrä otetaan
huomioon, suomalaisen päivittäinen vesijalanjälki kasvaa 3 874 litraan henkilöltä.” -WWF

Konkreettinen ja minulle yllätyksenäkin tullut esimerkki löytyi Motivan sivustolta.

“Kahvikupilliseen tarvittavan kahvijauheen tuottamiseen kuluu vettä jopa 140 litraa, ja osa tuosta vedestä käytetään muualla kuin Suomessa.” -Motiva.

Tämä on saman verran kuin keskimäärin käytämme “näkyvää” vettä vuorokaudessa. Ja osa tästä vesimäärästä käytetään muualla kuin Suomessa, pahimmillaan alueilla, joissa vedestä on muutenkin pulaa.

Vedenkulutuksen vähentäminen

  • Piilovedenkulutusta voi vähentää esimerkiksi suosimalla kasvispainoitteista ruokavaliota
  • Vaatteisiin käytettävän puuvillan viljelyyn käytetään paljon vesivaroja, joten vaateostokset kannattaa tehdä harkitusti
  • Suihkutteluajan lyhentäminen
  • Hankkimalla suihkuun veden virtaamaa pienentävän suuttimen (esimerkiksi myyntiin pian tulevalla Vedeston vedensäästöpaketilla on mahdollista säästää 40-60% vettä)
  • Pese vain täysiä pyykkikoneellisia, välillä vaatteille voi riittää vain tuuletus
  • Vältä juoksevan veden alla tiskaamista

 

Kiva, että yrityksiäkin on herännyt mukaan vedenkulutuksen vähentämiseen ja pyrkivät siinä meitä kuluttajia auttamaan. Yksi tällainen yritys on Novosan (jossa Joonas on pitämässä tiimivalmennusta) ja heidän verkkokauppansa Vedesto, käykäähän tutustumassa! 🙂

-Maria

 

 

Lähteet/lue lisää:

https://wwf.fi/mediabank/2306.pdf (supermielenkiintoinen raportti suomalaisten vesijalanjäljestä)

https://www.motiva.fi/koti_ja_asuminen/hyva_arki_kotona/vedenkulutus

https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaisten-vesijalanjalki-vaikuttaa-pahasta-vesipulasta-karsivilla-alueilla-1475.a

 

Kirjoitettu

Suomalaisten ylikulutuspäivä 11.4.2018

WWF:n mukaan tänään 11.4.2018 on suomalaisten ylikulutuspäivä, eli ajankohta, jolloin luonnonvarojen kulutuksemme ylittää maapallon kyvyn tuottaa uusiutuvia luonnonvaroja ja käsitellä kasvihuonepäästöjä. Globaali ylikulutuspäivä on neljä kuukautta myöhemmin, elokuussa.

Vaikka tietoisuus näistä asioista tuntuu lisääntyneen, se ei silti vaikuta käytännössä näkyvän. Ylikulutuspäivä on ollut Suomessa usean vuoden ajan näihin samoihin aikoihin, eikä luonnonvarojen kulutus ole vähentynyt. WWF:n mukaan, jos kaikki kuluttaisivat kuten suomalaiset, tarvitsisimme yli 3 maapalloa luonnonvarojen kattamiseen. Emme välttämättä itse huomaa Suomessa luonnonvarojen ylikulutuksen vaikutuksia, sillä ne iskevät pahiten köyhempiin maihin, joissa ihmisten toimeentulo vaikeutuu entisestään. Meidän tulisi ajatella nykyistä enemmän myös kulutuksemme globaaleja vaikutuksia.

Kulutuksen vähentämisestä tulee äkkiseltään itselleni mieleen elintason laskeminen, mutta tarkoittaako se välttämättä sitä? WWF:n mukaan suurimmat syyt luonnonvarojen liikakulutukseen Suomessa ovat ruoan tuotannossa, energiantuotannossa ja liikenteessä. Näihin kolmeen voi jokainen vaikuttaa omalla toiminnallaan.

Viime viikon Mad Cook Show -jaksossa oli havainnollistava esimerkki kasvissyönnistä ja siitä, kuinka pienikin muutos tässä vaikuttaa suuresti: Jos kaikissa kouluissamme olisi yksi kasvisruokapäivä lisää viikossa, vuodessa säästyisi 2 miljoonaa kiloa lihaa, 2700 hehtaaria peltopinta-alaa ja 14 miljardia litraa puhdasta vettä. Tällä hetkellä suomalaisista 90 % syö lihaa, ja sen kulutus on ollut usean vuoden ajan kasvussa.

Energiankulutukseen voi vaikuttaa jo sillä, että vähentää lämpimän veden käyttöä, laskee huonelämpötilaa asteen verran, sammuttaa sähkölaitteet ja vaihtaa kodinkoneet energiatehokkaisiin laitteisiin. Yksityisautoilun sijaan kannattaa suosia joukkoliikennettä ja hyötyliikuntaa.

Näissä asioissa on lähes mahdotonta olla täydellinen, mutta kuinka suuri vaikutus sillä olisikaan, kun jokainen tekee edes pienen muutoksen omassa käyttäytymisessään kohti kestävämpää kulutusta. Itse aion nyt lyhentää suihkussa viettämääni aikaa sekä jättää maitotuotteet syömättä. Nämä pienet teot eivät laske elintasoani, mutta jos kaikki tekisivät niin, voisiko sillä vaikutusta maapallon hyvinvoinnille?

Minkä pienen teon sinä voisit tehdä maapallon luonnonvarojen hyväksi? Mitä ajatuksia tämä päivä teissä herättää?

Sitran elämäntapatesti on muuten hauska tapa selvittää, millaiset elämäntapasi ovat ympäristön kannalta! Testin tehtyäsi saat myös hyödyllisiä vinkkejä aiheeseen liittyen.

-Maria

Pssst. Olemme nyt myös Twitterissä! Seuraa meitä ja osallistu keskusteluun sielläkin 🙂

 

 

Lähteet/lue lisää:

https://wwf.fi/wwf-suomi/viestinta/uutiset-ja-tiedotteet/Suomalaisten-ylikulutuspaiva-on-tanaan—jos-kaikki-elaisivat-kuin-suomalaiset–tarvitsisimme-3-6-maapalloa-3439.a

https://wwf.fi/uhat/ylikulutus/

https://www.talouselama.fi/uutiset/luulitko-etta-suomalaiset-hurahtivat-vegeruokaan-yli-90-a-syo-lihaa-ja-kulutus-kasvaa-yha/32bbac17-07b2-35e1-adc0-86ad5ec72ccd